You can change!

Luku 4.

-Niall-

Kokoonnuimme kaveriporukkamme kanssa tupakkipaikalle, tuttuun tapaan.

”Onko antoisaa kierrellä ympäri koulua?” Louis, brunette poika nauroi. Louis oli minua kaksi vuotta vanhempi ja on viimeistä vuotta yliopistossa.

”On. Ihanaa”, tuhahdin ja otin savukkeen suuhuni ja sytytin sen.

”Mä näin sut käytävällä jonkun blondin kanssa”, Zayn virnisti.

”Koska?” kysyin.

”Ennen ruokailua. Kuka se oli?”

”Ai se. Se oli Miken pikkusisko. Hemmetin kipakka tapaus”, nauroin.

”Kiusasitko sä sitä?” Liam, myös brunetet hiukset omaava, ruskea silmäinen poika kysyi.

”Se veti herneet nenään, kun mä keskeytin sen piipittävän pikku tytön”, sanoin.

”Miksi?” Perrie kysyi oudoksuen.

”No se on jonkin sortin hikipinko!”

”Aaw, Niall on ihastunut!” Perrie kikatti.

”Joo, todellakin olen”, sanoin vääntäen tekohymyn kasvoilleni.

”Ei siinä ole mitään pahaa. Ehkä se inspiroi suakin opiskeluun”, Perrie sanoi.

”Joo, ei kiitos”, tuhahdin. Minähän en mitään hikipinkoa huoli!

-

”Nähdään joskus. Mä meen nyt takaisin”, sanoin ja tumppasin tupakkini.

”Okei”, muut sanoivat. Minä lähdin takaisin sisälle. Olin menossa nurkan toiselle puolen, kun törmäsin johonkin.

”Hei varoisit vähän! Mä olen ihan hukassa ja myöhässä ja...” huomasin törmänneeni Melinaan.

”Hei taas”, nauroin. ”Ja jos sä olet kokoontumispaikalle menossa, sä olet väärässä suunnassa”, sanoin.

”Minä... Ai.”

”Auts, isku kovaan kuoreesi. Pahoitteluni neiti”, sanoin nauraen.

”Just. No minne mun täytyy mennä?” Melina kysyi oikoen punaista toppiaan.

”Tänne”, nauroin ja ohjasin Melinan tulosuuntaansa takaisin. Tyttö jäi kulmalle epäilevästi seisomaan.

”En mä pure”, sanoin virnistäen. Melina huokaisi ja käveli perääni.

-

Koulupäivä päättyi yhdeltä, kun lukiolaiset lähtivät.

”Ihanaa! Mä oon vapaa!” sanoin ja kohotin käteni ilmaan. Istuin pöydässä ruokalassa yksin.

”Varo vähän!” joku tiuskaisi. Katsoin taakseni ja siellä seisoi Melina.

”Mitä sä siinä vielä olet? Teidän bussit lähti jo”, sanoin.

”Mä meen Miken kanssa”, hän sanoi.

”Söpöä”, nauroin.

”Just. Et sattuisi tietämään missä se on?”

”Matikan tunnilla”, tiesin kertoa.

”No milloin se pääsee sieltä?”

”Vartin päästä.”

”No missä se luokka on?”

”Kauhean utelias lapsi”, sanoin ja kurtistin kulmiani.

”Mikset sä ole tunnilla?” tyttö kysyi.