Luku 16.

1.5K 76 6
                                    

-Melina-

Seuraavan päivän koulupäivä meni nopeasti.

”Vai tulee Niall teille”, Stephanie hihitti.

”Juu”, hymyilin. Olin kertonut tytöille kaiken, mitä meidän välillämme oli tapahtunut.

”Koska se meinaa puhua Miken kanssa?” Emily kysyi.

”Mä pelkään, että ei koskaan. Ja ymmärrän kyllä.”

”No ette te voi lopun elämäänne salailla suhdetta!” Stephanie sanoin.

”Ei meillä ole mitään virallista suhdetta...”

”No jos tuo ei ole suhde niin mikä se on?” Miranda nauroi.

”En mä tiedä!” parkaisin, samalla kun kiiparoin portaat bussiin.

”Te pussaatte, käytte kahvilla ja huvipuistossa. Joo, normaalia harrastaa sellaista kaverin kanssa”, Miranda sanoi sarkastisesti.

”No, kun ei me olla sovittu mitään”, sanoin ja näytin bussikorttini.

”Melina, ei nykyään lähetetäkkään tekstaria ja kysyt alaks?” Miranda nauroi.

”Ai niin kuin sinä teit ala-asteella Jakelle?” kysyin kikattaen.

”No niin justiin! Ja sain vielä pakit!”

Bussi jätti minut bussipysäkille josta kävelin kotiin. Talo oli jo tyhjä, joten menin olohuoneeseen tekemään läksyjä.

-

Ovikello herätti minut läksyista todellisuuteen. Olin kerrannut ranskan sanoja. Jätin kirjan sohvalle ja lähdin ovelle.

”Hei”, sanoin hymyillen Niallille.

”Hei”, hän vastasi hymyillen.

”Oliko rankkaa olla koulussa?” kysyin nauraen ja päästin hänet sisään.

”Oli. Usko pois, mä olin lähdössä monta kertaa pois!”

”Mahtaa sun kaveritkin ihmetellä, kun sä siellä niin ahkerasti opiskelet”, nauroin. Kävelimme olohuoneeseen istumaan,

”No älä! Mike on oikeastaan ainoa joka ei ymmärrä mitää. Rose arvasi heti mistä on kyse”, Niall kertoi. ”No, mutta. Mites sulla?”

”Mitäs tässä. Kertasin ranskan sanoja.”

”Hyvinkö jää mieleen?”

”Joo. Kyllä mä ne oikeastaan jo osaankin.”

”No yllätys”, Niall nauroi.

”Hei, saanko mä katsoa sun kirjoja?” kysyin.

”Miks?”

”Mä haluan katsoa millaisia tehtäviä teillä on”, sanoin.

”No anna mennä”, Niall sanoi ja kaivoi repustaan kirjojaan. ”Ne on kyl ihan hepreaa.”

”En mä nyt tiedä. Ihan helpoilta nämä näyttää”, sanoin tutkiessani Niallin matematiikan kirjaa.

”No sitä ne ei ole! Mä en ymmärrä niistä tuon taivaallista!”

”Mä voin opettaa!”

”Hei, mä en oo enää koulussa!” Niall nauroi.

”Ei kun oikeasti. Mä ymmärrän nämä.”

”Miksi en ylläty?”

”Noniin. Tää on ihan yksinkertaista”, sanoin ja repäisin Niallin viereeni sohvalle.

You can change!Nơi câu chuyện tồn tại. Hãy khám phá bây giờ