-Niall-
Ajoin kotini pihaan ja nousin autosta. Pihassa oli myös vanhempieni auto. Lukitsin ovet ja löntystelin etuovesta sisälle.
”Hei, Niall!” kuului äidin huudahdus olohuoneesta.
”No hei”, vastasin.
”Missä sinä olit?” hän kysyi. Riisuin kengäni ja menin sitten äidin kanssa sohvalle istumaan. Hän katsoi jotain lääkärisarjaa.
”Ostarilla ja sitten käytiin Perrien luona.”
”Ketä teitä oli?”
”Öh, normaali porukka”, vastasin. ”Miten niin?”
”Laurent, siis se minun kollegani, kertoi että näki sinut siellä jonkun tytön kanssa.”
”Öh, siellä tosiaan oli Rose, Perrie ja Danielle”, sanoin.
”Tuskin sinä heidän kanssaan pussasit aulassa”, äiti sanoi pidätellen hymyä.
”Mitä?” huudahdin.
”Onko sinulla tyttöystävä?” äiti kysyi suoraan hymyillen.
”Ei! Tai siis on.. Eikun... Se... Se on vain vähän vaikea juttu”, sanoin.
”Miksi?”
”Äh, en mä nyt sulle avaudu”, tuhahdin.
”No kuka se on?”
”Yksi Melina”, huokaisin.
”Kuka Melina?”
”Se siinä onkin se vaikeampi juttu. Melina on Michaelin pikkusisko”, sanoin purren alahuultani.
”Ai. Mikä siinä on vaikeaa? Eikö Michael oikein pidä ajatuksesta?”
”En usko.”
”Älä sano, että Mike ei tiedä!”
”No ei tiedä... Mä kyllä oon luvannut Melinalle, että puhun sen kanssa, mutta ainakin asia tulee jollain tapaa esiin, Mike pitää meidän suhdetta naurettavana”, kerroin.
”Milloin te olette alkaneet seurustella?”
”No ”virallisesti” tiistaina.”
”Mitä tuo tarkoittaa?” äiti nauroi.
”Äh ei mitään.”
”Saanko kysyä, missä sinä Melinaan tutustuit?”
”Me tavattiin silloin, kun lukiolaiset olivat tutustumassa meidän koululla.”
”Okei. Ai niin, jääkaapissa on ruokaa jos maistuu”, äiti sanoi.
”Joo”, sanoin ja lähdin keittiöön.
Lämmitin mikrossa äidin tekemää makaronilaatikkoa ja söin sitä, samalla kun tarkastin läksyni.
”Näenkö näkyjä, vai tekeekö Niall todella läksyjä?” isäni ääni kysyi keittiön ovelta. Naurahdin.
”Taidan tehdä”, sanoin.
”Mikäs sinuun on iskenyt?” isä kysyi. Kohautin olkiani, mutta äitini taisi tietää vastauksen:
”Niallilla on tyttöystävä!”
”Mitä? Milloin?” isä kysyi leveä hymy kasvoillaan.
”Alkuviikosta”, äiti kihersi.
”Hetkinen. Oliko se silloin jo kun me juteltiin?” isä kysyi.
”Ei, ja antakaa jo olla. Kiitti ruoasta”, sanoin ja vein astiat tiskikoneeseen.
CITEȘTI
You can change!
Ficțiune adolescențiTämä on tarina tytöstä, jolle koulu on tärkeintä, sekä pojasta, jolle koulu on täysin hepreaa. Tyttö ei halua ihastua, saati sitten rakastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen tytön sydäme...
