-Niall-
Kello herätti tuttuun tapaan maanantaina. Normaalisti toki olisin vain sammuttanut sen ja alkanut nukkua uudelleen, mutta nyt nousin.
”Tää on hullun hommaa”, mumisin. Nousin ylös ja kävelin vaatekaapille. Menisin suoraan kaupungille koulusta, joten täytyi siis laittaa jotain järkevää päälle. Otin kaapista viininpuniset farkut ja valkoisen T-paidan. Puin ne ylleni ja sitten lähdin alakertaan.
”Huomenta”, isä sanoi taas ylipirteänä ja joi kahviaan.
”Mm-m”, mumisin.
”Oletpa sinä pirteä!”
”Kuka nyt ei olisi seitsemältä maanantaiaamuna?” tuhahdin.
”Niimpä! Meillä menee muuten taas myöhään töissä.”
”Onpas yllättävää”, sanoin.
”Selviät varmaan yksin? Tai no tuskin sinä kotona makaat.”
”En usko. Meen koulusta kaupungille.”
”Kenen kanssa?”
”Kaverin.”
”Okei. Sinuna kyllä joisin kupin kahvia ja katsoisin itseäni peilistä.”
”Kiitos vain huomautuksesta isä.”
”Karkotat naiset tuolla tukalla!”
”Voi harmi.”
”Sinun pitäisi olla jo huolissasi. Mies on 19 ja yhtäkään tyttöä en ole nähnyt sinun kanssasi! Lukuunottamatta Harryn, Liamin ja Zaynin tyttöystäviä.”
”Jospa mä huolehdin itse siitä asiasta”, naurahdin ja otin mukiin kahvia.
”Pidä kiirettä. Parhaat viedään päältä.”
”Onko sulla paljonkin kokemusta?” kysyin nauraen.
”Luulisin, että ainakin enemmän kuin sinulla!”
”Mitä jos mä oonkin homo?” sanoin. Isän silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja kahvimuki meinasi pudota kädestä.
”Isä, se oli vitsi!”
”Minä todella toivon sitä.”
”Tiedätkö mikä hyvä puoli siinä olisi?”
”No? Minä menettäisin maineeni!”
”Ei, vaan kenenkään ei tarvitsisi pelätä, että sattuu vahinkoja”, virnistin. Isä katsoi minuun eikä tiennyt mitä sanoa.
”Okei, taisi mennä vähän yli”, nauroin.
”Ehkä hieman. Onneksi äitisi ei kuullut tuota!”
”Noniin, mä meen laittamaan hiukset, etten karkota naisia”, virnistin ja sain isältäni vielä paheksuvan katseen.
Menin yläkerran kylpyhuoneeseen kahvimukini kanssa ja huokaisin.
”Tää ei oo tervettä”, sanoin itselleni. ”Hemmetti, huonoa hiuspäivää varten on hatut”, sanoin. Ja lähdin kylpyhuoneesta.
Join kahvini ja etsin alakerran hattuhyllyltä punaisen snapbackin jonka edessä oli Supran merkki. Laitoin sen nurinperin päähäni ja sitten menin vielä yläkertaan pesemään hampaat ja hakemaan reppuni.
”Mä meen!” huikkasin vanhemmilleni.
”Hyvää koulupäivää!” kuului äidin huuto kodinhoitohuoneesta. Minä otin avainnaulasta autoni avaimet ja sitten riensin autolle. Repun heitin apukuskin paikalle ja sitten lähdin kohti koulua.
YOU ARE READING
You can change!
Teen FictionTämä on tarina tytöstä, jolle koulu on tärkeintä, sekä pojasta, jolle koulu on täysin hepreaa. Tyttö ei halua ihastua, saati sitten rakastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen tytön sydäme...
