-Niall-
Säpsähdin seuraavana aamuna viestiääneen. Otin puhelimen puoliunessa pöydältä ja avasin viestin.
”Olen metrossa. Matkaan menee viisi minuuttia.” Se oli Melinalta.
”Voi ei! Onko kello jo noin paljon?” huudahdin ja tarkistin ajan.
Kymmentä vailla kaksi.
Nousin salamana sängystä ja juoksin vaatekaapille. Sieltä otin ensimmäiset vastaantulevat vaatteet, jotka olivat vaaleat chinot ja valkoinen T-paita.
Juoksin alakertaan ja laitoin kengät. Sitten otin auton avaimet, koska kävellen en ehtisi ajoissa.
-
”Älä tee tätä nyt!” anelin autoani, joka ei suostunut käynnistymään.
”Miksi just tänään? Onko tämä joku kosto?” mutisin, kunnes luovutin.
”Mä vihaan sua!” sanoin autolleni. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin lähteä jalan.
Katsoin kelloa puhelimesta. Se oli melkein kaksi.
”Hemmetti!” parkaisin ja lähdin juoksemaan.
-
Juoksin hengästyneenä asemalle, reilusti myöhässä. Pyörin ympyrää ja etsin Melinaa, kunnes löysin hänet.
”Mel!” Tyttö nosti päänsä ja katsoi minuun. ”Sori, oon pahasti myöhässä, mutta tuli mutkia matkaan”, selitin hengästyneenä.
”Juostenko tulit, kun noin hengästyttää?” Melina kysyi nauraen.
”Jep.”
”Oikeasti?”
”No joo, joo”, nauroin.
”Mikset vain laittanut viestiä tai soittanut?” tyttö nauroi.
”Mä... Itseasiassa mulla ei tullut mieleenkään!” nauroin. ”No, mutta tässä mä nyt olen. Mennään.”
-
Matka sujui nopeasti.
”Mikset muuten tullut autolla?” Melina kysyi, osoittaen autoani.
”Se ei susotunut yhteistyöhön!” Melina purskahti nauruun.
”Voi pientä. Autokin on sua vastaan.”
”Pientä? Suhun verrattuna mä olen kuule aika iso!”
”Just joo. Älyllisesti mä oon isompi.”
”Mut mä oon fyysisesti.”
”Älä viitsi! En edes itse huomannut!”
”No hahhah”, tuhahdin ja aukaisin kotioven.
-
”Haluatko sä jotain?” kysyin. Melina pudisti päätään.
”Meidän pitää varmaan puhua”, sanoin varovasti.
”Niin.” Istuimme keittiön tuoleille, vastakkain toisiamme.
”Mel, mä pidän susta tosi paljon”, aloitin. Huomasin Melinan punastuvan pienesti ja hymyilevän.
”Mäkin pidän susta”, hän sanoin.
”Mutta me ei voida olla yhdessä. Tai siis ei... Me ei...”
”Miksei?” Melina kysyi.
”Miken takia.”
”Miken takia?”
YOU ARE READING
You can change!
Teen FictionTämä on tarina tytöstä, jolle koulu on tärkeintä, sekä pojasta, jolle koulu on täysin hepreaa. Tyttö ei halua ihastua, saati sitten rakastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen tytön sydäme...
