~Jiminin nk~
Avasin silmäni. Oli valoisaa, ja aurinko paistoi kauniisti huoneeseen. Painoin silmäni vielä hetkeksi kiinni, koska minua väsytti tolkuttomasti.
"Jungkook?" Kysyin hiljaa.
Poika näköjään nukkui vielä, koska vastausta ei kuulunut. Avasin silmäni ja nousin ylös patjalta, jonka Jungkook oli minulle illalla laittanut. Jungkookin sängyssä oli kuitenkin vain muumilakanoilla varustettu peitto, tyyny sekä nallekarhu. Itse poikaa ei näkynyt missään. Tuijotin ihmeissäni tyhjää sänkyä, ja päätin lähteä etsimään poikaa. Kenties Jungkook oli mennyt tekemään aamupalaa? Lähdin hiipiimään kohti keittiötä, joka kuitekin oli tyhjä, kuten sänkykin. Pieni pelko alkoi vallata kehoani, mutta yritin parhaani mukaan pysyä rauhallisena. Kiersin talon ympäri ja yritin epätoivoisesti etsiä poikaa. Näytti kuitenkin valitettavasti siltä, ettei Jungkook ollut täällä.
"Jungkook, tämä ei ole enää hauskaa!" Huusin peloissani.
Vastausta ei kuulunut vieläkään. Päädyin lopulta ulko-oven eteen, joka oli hiukan raollaan. Kylmä tuuli liukui ovenraosta sisälle, ja viilensi ikävästi koko eteisen. Käännyin nopeasti ja lähdin etsimään puhelintani. Toivoin, että Jungkook olisi laittanut minulle viestin minne oli mennyt.
Vaikka yritin etsiä edes pientä vihjettä, ei poika ollut kuitenkaan jättänyt mitään merkkiä minne oli mennyt. Etsin nopeasti puhelimestani Namjoonin numeron, ja soitin pojalle. Hän vastasi aina nopeasti puhelimeen, eikä tämäkään kerta ollut onnekseni poikkeus.
"M-mä en löydä Jungkookia mistään!" Sopersin hätääntyneenä.
"Mitä? Missä näit sen viimeksi?" Namjoon kysyi rauhallisesti, mutta kuulin hänen äänestään pelokkaan sävyn.
"Olin yökylässä, koska olin huolissani siitä. Aamulla kun herättiin, se oli poissa. Kiersin talon monesti, mutta se ei ole enää täällä!" Selostin kyynelten kastelessa poskeni.
"Ehkä se lähti vaikka kauppaan?" Namjoon ehdotti hermostuneena.
"M-mitä mä teen? N-Namjoon, mua pelottaa!" vastasin.
"Minä ja Seokjin tullaan sinne", Namjoon sanoi nopeasti ja sulki puhelimen.
Istuin keittiönpöydän ääreen. Keitin itselleni kupin kaakaota, mutta en koskenutkaan höyryävään juomaan, koska vaivuin taas syvälle ajatuksiini.
En saanut kammottavaa pelon tunnetta pois. Yritin ehkä uskotella itselleni, että Jungkook olisi vain vaikkapa kaupassa, mutta minä jotenkin tiesin, että poika oli poissa. Heti kun olin saanut pojan vähän paremmalle tuulelle, hän katoaa.
Miksi juuri minun ystäväni katoavat näin? Miksi esimerkiksi Park Chanyeolin, koulun pahimman kiusaajan ystävät pysyvät hänen rinnallaan? Mitä olen tehnyt väärin, että juuri minua rangaistaan näin?
"Jimin! Ootko täällä?" Seokjin huuteli eteisestä.
Yllätyin hiukan, koska pojat olivat saapuneet tänne näin pian. En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään sitä sen enempää, koska halusin vain mahdollisimman nopeasti seuraa, sillä yksin oleminen ahdisti minua.
"Olenhan mä", vastasin lopulta.
"Mä soitin poliisit. Niiden pitäis tulla kohta", Namjoon sanoi ja potki niken mustat tennarit jaloistaan. Sitten pojat tulivat istumaan keittiön pöydän ääreen.
"Meidän pitäis kertoa Yoongille", Seokjin totesi.
"Ei sitä kiinnosta vittuakaan", sanoin hiljaa.
"En usko, että Yoongi sanoi niitä asioita tosissaan", Seokjin sanoi vakavasti.
En vastannut mitään. Seokjinin sanoissa oli kieltämättä järkeä. Jos Yoongi oli todella ollut kateellinen Jungkookille, hän oli todella saattanut raivostua sen takia. Mutta en vieläkään uskonut, että Yoongi olisi ollut ihastunut minuun. Se kuullosti uskomattomalta. Ei siinä ollut järjen hiventäkään.
"No... Eilen illalla Jungkook kertoi mulle jotain", kuiskasin.
"No?" Namjoon kysyi kiinnostuneena.
"Jungkookin mielestä Yoongi oli kateellinen sille. Se väitti, että Yoongi ois ihastunut muhun", sanoin kiusaantuneena.
"Etkö sä itse tajunnut sitä?" Namjoon kysyi hämmästyneenä.
Tuijotin poikaa suu auki.
"Oletteko tekin sitä mieltä?" Kysyin ihmeissäni.
"Tietenkin", Seokjin sanoi.
"Sepä mahtavaa", mumisin puoli ääneen.
Ilmeisesti asia oli heille itsestäänselvyys.
"No, ootko sä kusessa Yoongiin?" Namjoon kysyi.
"Miks me puhutaan siitä, kun meillä on tässä aika helvetin suuri ongelma?" Kysyin vihaisena.
"Mietin vain..." Namjoon vastasi.
