Sinä haamu, joka olet pysynyt tähän asti hiirenhiljaa, ilmianna itsesi! ;) mua kiinnostaa kovin paljon ketkä tätä lukee :)
~Jiminin nk~
Painostava hiljaisuus laskeutui yllemme, enkä tiennyt mitä sanoa. Koko tilanne tuntui epäuskottavalta, kuin unelta. Ja sitä tämän toivonkin olevan.
"Siis kuka teki ja mitä?" henkäisin.
Baekhyun hautasi kasvot käsiinsä. Huone täyttyi hiljaisista nyyhkäyksistä, kun poikaparka yritti kasata itseään.
"M-Mä näin sen! Sen puhelimessa o-oli viestejä!" Baekhyun sopersi.
Olisin halunnut huokaista syvään ja lähteä painelemaan kotiin, koska Baekhyun ei yksinkertaisesti saanut sanoja ulos suustaan. En kuitenkaan halunnut olla töykeä, joten harkitsin sanani tarkkaan. Nyt olisi tärkeää olla lempeä, jotta Baekhyun pystyisi rauhoittumaan ja pystyisimme ratkomaan asiaa yhdessä.
"Mitä sä näit?" kysyin hiljaa, silitellen hitaasti Baekhyunin selkää.
"V-viestejä..." Baekhyun nyyhkäisi.
"Viestejä?" toistin hämmästyneenä.
Baekhyun nyökkäsi pienesti, ja jatkoi hiljaisella äänellään: "J-ja mä kuulin sen puhuvan s-sen kanssa! S-se uhkaili H-Hoseokia... Se kertoi, että se tappaa jonkun Hoseokin läheisen, j-jos se ei tuo sitä mitä s-se haluaa", Baekhyun selitti peloissaan.
Tunsin mahani pohjassa ikävän tunteen, joka viesti vaarasta. Olin kuitenkin hieman epävarma; Miten voisin luottaa sataprosenttisen varmasti Baekhyuniin?
Vaikka sisälläni kiehui ja myrskysi, yritin pitää ulkokuoreni tyynenä Baekhyunia varten. Toisen oli oltava vanha, ja tällä kertaa tyynen rauhalliseksi lohduttajaksi valikoiduin minä.
"Okei. Voitko sä olla varma? Mitä se sanoi puhuessaan? Mistä sä tiedät, että se puhui Hoseokille? Ja miten minä ja Yoongi tähän liitytään? Mitä hittoa se meistä haluaa?" kysyin.
Kun Baekhyun kuuli minun ja Yoongin nimen, poika vinkaisi ja purskahti sydäntäsärkevään itkuun. Hänen poskilleen valui suuria, kirkkaita kyyneleitä, jotka tipahtelivat hänen poskiltaan villapuserolle.
"S-Se sai tietää sinusta mun kautta, ja nyt se pelkää, että kaikki paljastuu! Se halua eroon teistä!" Baekhyun hyperventiloi.
Tunsin pelon puristuvan kaulani ympärille, saaden minut tärisemään. En kuitenkaan aikonut antaa pelolle valtaa, vaan heitin heti seuraavan kysymyksen ilman halki Baekhyunille.
"Kenestä sä puhut?"
Baekhyun jähmettyi ja lopetti kyyneliensä pyyhkimisen. Kysymys oli ilmeisesti iskeytynyt juuri todella arkaan paikkaan, sillä Baekhyunin kasvoilla vilisi epämääräisten tunteiden lauma. Ensin hämmästyneisyyttä, sitten pieni surun ja kaipauksen vilahdus, kunnes lopulta hänen silmissään paloi viha.
"Mietä hetki. Mieti edes kaksi sekuntia, niin kyllä sä tajuat", Baekhyun sihahti.
Aloin kelaamaan kaikkia tuntemiani ihmisiä läpi kyynelten polttaessa silmäkulmiani, mutta en todellakaan tiennyt kenestä voisi olla kyse. Ja miksi? Oliko Hoseokilla ollut jotakin harteillaan, josta hän ei ollut maininnut edes yhtä pientä sanaa? Hän ei ollut puhunut koskaan, että olisi omistanut vihamiehiä tai vastaavia, mutta ilmeisesti asia oli toisin.
"Jimin, kuinka paljon sä tiesit Jung Hoseokista asteikolla 1-10?" Baekhyun kysyi.
Katsoin poikaa hämmästyneenä. Hän nyökkäsi merkiksi että voisin jatkaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan mitä vastata. Mitä enemmän asiaa mietin, sen selvemmäksi kaikki kävi; En tiennyt Hoseokista mitään. Hän oli kuin suljettu päiväkirja joka kätki syvimmät salaisuutensa sisälleen, kertomatta edes arkipäiväsiä asioita. Tiesin toki lempivärin ja muutta sellaista, mutta en oikeastaan tuntenut häntä ollenkaan. Melko ironista, pakko myöntää.
"Kävikö sulla ikinä mielessä, että Hoseokilla saattoi olla vihamies? Tai tarkemmin ilmaistuna; vihamiehiä.
"E-en? Ei se ikinä maininnut, miten mä oisin voinut tietää?" kysyin kiivastuneena.
"No, mitäpä jos annan vinkin? Kaikki alkoi jo monta vuotta sitten, kun kaksi henkilöa ajatuivat pohjalle. I mean, epäilyttäviin porkukoihin, jotka diilasivat huumeita ja niin edelleen", Baekhyun selitti.
Nyökkäsin, ja pyysin poikaa jatkamaan.
"Puhun nyt siis Hoseokin äidistä ja Park Chanyeolin isästä."
-
ei hitto minkälaine sekamelska tää on .-. moti tähän kirjaan on taas jossai lähellä helvetin rajaa kuten voitte huomata, oon pahoillani.
Ja ai nii, nyt ku muistan sanoo; alkuperäine idea oli kirjoittaa tästä juonesta kaksi kirjaa, jossa toisessa olisi keskitytty enemmän baekhyuniin jne, mut koska oon helvetin laiska paska, tungen nää samaan kirjaan. Aamen.
Ja hei, oon ehkä ollu hiukan hiljaiselollla vähä aikaa, mut yhes mun draftis on jo 29 lukua ;) hehehehehhehehe en vaa tiiä millo alkasin julkasee niit ::DDdddd
