~Jiminin nk~
Olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että olin kuullut väärin. En voinut uskoa Baekhyunin sanoja. Ei, en sen jälkeen, mitä lähiaikoina oli tapahtunut. Tuijotin vain poikaa suu auki osaamatta sanoa sanaakaan, ja yritin kasata itseni puhuakseni.
"S-siis...Mitä?" henkäisin.
Baekhyun nyökkäsi hermostuneena, ja jatkoi: Tai ainakin mä uskon niin."
Menetin jälleen puhekykyni, ja tyydyin vain sulattelemaan kuulemaani. Kuka muu tämän takana voisi olla, jos ei Hoseok?
"Mut siks meidän pitääkin selvittää tämä", Baekhyun sanoi päättäväisesti. "Ja mä tiedän miten."
Olin toki epäillyt oliko Hoseok oikeasti tehnyt jotain niin kammottavaa hyvälle ystävälleen, mutta en sentään ihan tosissani uskonut hänen olevan syytön. Olin juuri hyväksynyt totuuden, ja sitten joku tuntematon kaupassa seikkaileva pojankloppi tulee ja kertoo, että joku muu on syyllinen Taehyungin kuolemaan.
"Ollaan perillä, tule", Baekhyun sanoi, ja vetäisi minut perässään ulos bussista.
-
Kävelimme kohti Baekhyunin mummon kämppää. En saanut sanaa suustani, mutta Baekhyun selitti niin jännittyneenä teoriaansa, etten saanut sanoista selvää. Kaiken lisäksi hän kuiskasi jokaisen sanan, joten ne hukkuivat ohi ajavien autojen ääniin.
Lopulta päätin ottaa tilanteen hallintaani, ja keskeytin nopeasti supattavan Baekhyunin: "Odotas nyt vähän! Sä meet jo jossain sun exän tekstiviesteissä, enkä mä edes tiedä kuka tämän takana on!" huudahdin.
Baekhyun katsoi minua turhautuneena ja huokasi syvään. Sitten hän oli hetken hiljaa, ja aloitti ihan alusta.
"No siis... Mulla on... tai no, oli poikaystävä", hän sanoi.
Minun teki mieli haudata kasvot käsiini ja lähteä turhautuneena kotiin, mutta päätin vain pysyä hiljaa ja kuunnella, vaikka Baekhyunin exät eivät hirveästi minua kiinnostaneetkaan.
"Kun me tavattiin, se oli mielettömän kohtelias ja kiltti. Se kuunteli mun ajatuksia ja kesti mun synkimmätkin puolet. Se oli todellinen herrasmies, kuin jostain eloku-"
"Nyt saa riittää!" huusin.
Baekhyun säpsähti, ja katsoi minua säikähtäneenä. Tajusin nopeasti, miten ilkeältä ja töykeältä olin kuullostanut, ja kaduin käytöstäni jo muutaman sekuntin kuluttua.
"Siis... Mä vaan", sopersin.
"Luuletko sä ihan tosissas, että mä kutsun sut vittu seitsemältä aamulla haahuilemaan kaduille sen takia, että voisin avautua mun exästä? Ehei, en usko. Joten voitko nyt olla hiljaa ja kuunnella, että voitais tehdäkin asian eteen jotain, okei?" Baekhyun huusi.
Nyt oli minun vuoroni pelästyä, sillä en todellakaan uskonut Baekhyunin osaavan raivota kenellekkään. Tunsin oloni äärettömän hölmöksi, ja olisin vain halunnut vajota maan alle.
"Anteeks", mumisin.
Baekhyun huokaisi taas.
"Oon pahoillani. Oon pitäny nää jutut niin hemmetin kauan mun sisällä, että mun on pakko saada työnnettyy jotain ulos, ennen kuin pystyn ottamaan uusia tilalle. Oon henkisesti ihan tukos, ja hengittäminenkin sattuu", Baekhyun selitti.
Tunsin häpeän pistoksen sydämessäni. Jos vain osaisin pitää suuni kiinni oikeaan aikaan, monet asiat olisivat varmasti toisin. Mutta ei, totta kai typeryyksiä piti laukoa ulos juuri tärkeinä hetkinä, kun oikeasti pitäisi kuunnella ja keskittyä.
"Mä lupaan olla keskeyttämättä", sanoin hiljaa.
Baekhyun hymyili väsyneesti. Pystyin erottomaan selvästi hänen silmistään sen kaiken tuskan ja yksinäisyyden, joita vastaan hän oli urheasti taistellut. Todennäköisesti aivan yksin. Ilman olkapäätä, jota vasten olisi voinut vuodattaa kyyneleitä ja kertoa tuskastaan.
"Mennäänkö ensin syömään? Taidetaan olla molemmat aika kireitä, joten ruoka vois todellakin tehdä terää", Baekhyun totesi.
Nyökkäsin, ja kiihdytimme tahtiamme. Baekhyun kertoi meidän olevan pian perillä, ja se sai motivaationi tason nousemaan hiukan.
-
Istuimme kahdestaan keittiössä. Baekhyunin mummo nukkui yhä, joten laitoimme päälle vain himmeästi palavan pöytälampun, joka toi huoneeseen kivan kotoisan tunnelman.
Baekhyun kysyi kohteliaasti mitä halusin, ja lopulta päädyimme molemmat mutustamaan paahtoleipää kuin viimeistä päivää.
"Voinko jatkaa?" Baekhyun kysyi.
"T-tietenkin", vastasin tökerösti.
Baekhyun yskäisi hiljaa. Hän näytti mietteliäältä, ja harkitsi sanojaan tarkasti. Asia oli varmasti hankala muotoilla, kun kyseessä oli näin vakava asia.
"Niin siitä poikaystävästä. Se oli siis todella upea kundikaveri, mutta sitten se muuttui", Baekhyun tuhahti katkerana.
Baekhyunin jätkä kiinnosti minua yhtä paljon kuin kilo paskaa, mutta oletin sen liittyvän aiheeseen. Jos hän olikin jokin lemmentohtoria kaipaava asiakas, olisin hetkessä ulkona ja ravaamassa kohti kotia ja lämmintä vilttiä.
"Se todellakin muuttui", Baeekhyun sanoi katse liimattuna pöytään, ja purskahti hiljaiseen itkuun.
Minun kävi häntä sääliksi, joten vetäisin pojan halaukseen. Kerroin hänelle uudestaan ja uudestaan, että se äijä oli oikeasti hölmö, jos ei pitänyt hänestä kiinni, ja kuinka vahva Baekhyun oli. Vaikka lohdutin häntä kaikin tavoin, itkusta ei tullut loppua. Uudet kyyneleet vain valuivat jatkuvasti pojan poskia pitkin, putoillen vähitellen hänen valkoiselle villapaidalleen. Hän näytti niin haavoittuvaiselta, että meinasin itsekin purskahtaa itkuun.
"Tai oikeastaan se ei muuttunut. Se oli varmaan koko meidän suhteen ajan sellainen, mut lopulta se meni sekaisin", Baekhyun änkytti. "Ja sitten... Se veti Hoseokin siihen touhuun mukaan."
-
terse
lololol näkeeks täst juonest et rakastan trollata ja hämmentää ihmisii iha hulluna ::DDDddd mutTA ens luvussa pitäis tapahtuu!!! ( ehkä 8'DD ) ja saatte sit tietää tän mystisen baekin jätkän nimen 8))))
aLSO DÄNKS!! 9K lukukertoi ja yli 90 seuraajaa, ihan superii!! <33
