Varoitus: Sisältää seksuaalista sisältöö (todella vähän), skippaa jos et tykkää lukea. :)
~Jiminin nk~
Nappasin valkoisen valokuvankehyksen yöpöydältä. Huomioni kiinnittyi erityisesti poikaan, joka seisoi minun ja Taehyungin välissä, hymyillen aurinkoisesti. Ulospäin pojan tuskasta ei ollut näkynyt mitään, ei edes murto-osaa. Todellisuudessa hän oli ollut helvetin pahasti rikki sisältä. Tuhansina sirpaleina. Ja mitä me muut olimmekaan tehneet? Pitäneet hauskaa huoletta.
Jo valmiiksi murtunut sydämeni mureni yhä pienemmiksi palasiksi, ja suolaiset kyyneleet polttelivat väsyneitä silmäkulmiani. Kaipasin kaveriporukkaamme enemmän kuin mitään muuta, ja olisin voinut antaa mitä vain, jos olisin saanut tilaisuuden matkata ajassa taaksepäin ja korjata virheeni. Mutta ei, en voinut tehdä enää mitään muuta, kuin katsella, kun seitsemän pojan ystävyys kuihtui hiljalleen pois, maalaten kauniit muistot kultaisiksi.
Taistelin kaikin voimin huutoitkua vastaan, mutta silti muutama hiljainen nyyhkäys karkasi tärisevien huulieni välistä. Pelkäsin herättäväni Yoongin. Pelkäsin, että huolestuttaisin hänet taas. Enkä saisi huijattua häntä enää uudestaan.
Kuitenkin nuo pienet nyyhkäykset riittivät vallan mainiosti toisen ihmisen herättämiseen. Kuulin lakanoiden kahisevan, ja toisen pojan nousemaan istumaan.
"Itketkö sä?" Yoongi mumisi.
Pysyin ääneti, ja tuijotin valokuvaa. Jos olisin sanonut sanankin, tärisevä ääneni olisi paljastanut kaiken.
"Jimin, itketkö sinä? Yoongi toisti selkeällä, huolestuneen ja pelon sekaisella äänensävyllä.
Pysyin vaiti, mutta kömmin Yoongin viereen. Huoneessa oli pimeää, joten poika ei voinut nähdä kasvoillani kimmeltäviä kyyneleitä, eikä punertavia silmiäni.
"Rakas, mä oon huolissani susta. Mikä on?" Yoongi kuiskasi, tuuditellen minua sylissään.
Niiskaisin kuuluvasti, ja painauduin syvemmälle Yoongin käsivarsien suojaan. Oloni oli turvallinen, mutta silti kyyneleet jatkoivat matkaansa vyöryen alas poskiltani.
"M-mun on niin paha olla... Yoongi, m-mä en jaksa tätä enää..." kuiskasin lähes ääneti.
"Haluutko sä puhua?" Yoongi kysyi lempeästi, silitellen takkuisia hiuksiani.
"E-ehkä kohta...Voidaanko olla hetki ihan hiljaa?" nyyhkäisin.
"Tietenkin me voidaan. Sano heti, jos tuntuu siltä et tarvitset kuuntelijaa", Yoongi sanoi, ja suuteli minua nopeasti.
Nyökkäsin, ja suljin silmäni. Halusin nämä ajatukset pian pois mielestäni. Johonkin kauas, jossa ne eivät piinanneet minua joka ikinen helvetin sekunti, eivätkä turmelleet yöuniani yhdellä silauksella. Halusin olla iloisen huoleton ja naiivi, kuten muutama kuukausi sitten, jolloin asiat olivat olleet mallillaan, lukuunottamatta sitä etten seurustellut vielä Yoongin kanssa.
Kuuntelin Yoongin tasaisia sydämenlyöntejä, hengittäen samalla pojan huumaavaa tuoksua. Olisin voinut olla siinä aina, niin turvalliselta ja kodikkaalta hänen lämmin syleilynsä tuntui. Eikä vain tuntunut, sitä se oli. Mitä olinkaan tehnyt tässä elämässä oikein, että ansaitsin maailman ihanimman poikaystävän?
-
En ollut varma kauanko istuimme hiljaa sylikkäin, mutta veikkaisin, että lähes tunti me saatiin siinä kulutettua. Minua itketti yhä, tosin vähemmän kuin hetki sitten.
"Yoongi", kuiskasin, ja nostin pääni ylös.
"Niin?" Yoongi kysyi.
"Mä rakastan sua", kuiskasin, ja painoin huuleni vasten vanhemman omia.
Aluksi suudelma oli hellä, mutta pian aloin muuttamaan sitä rajummaksi. Yoongia ei tarvinnut kahdesti käskeä ryhtymään leikkiin, sillä hän tarttui heti syöttiini. Hän painoi minut sänkyä vasten, ja suuteli minua intohimoisesti. Pojan huulet suorastaan leikkivät omillani, saaden sydämeni tykyttämään ainakin tuhat kertaa nopeammin. Kiedoin käteni Yoongin niskan taakse, ja kallistin päätäni syventääkseni intiimiä hetkeä entisestään.
Kieleni tutki tiensä yllättävän nopeasti Yoongin suuhun, ja siitähän Yoongi vasta innostuikin. Olimme jo oppineet tuntemaan toistemme suut hyvin, mutta silti se tuntui yhtä lumoavalta kuin aina ennenkin. Pojan huulet eksyivät huuliltani melko nopeasti kaulalleni, ja olisi voinut valehtelematta kuvitella, että Yoongi söi viimeistä ateriaansa. Vinkaisin, kun Yoongi tavoitti ilmeisesti jollain tapaa herkän alueen kaulaltani, jättäen siihen satavarmasti punertavan jäljen.
"Onks tää okei?" Yoongi kysyi nopeasti.
"Mhm", mumisin.
"Varmasti? En haluu tehdä mitään, mitä sä et haluu", Yoongi sanoi hymyillen.
Nyökkäsin, ja vetäisin Yoongin uuden suudelman pariin. Suudelman myötä hänen kätensä liukuivat alaspäin, saavuttaen pian suuren valkoisen t-paitani reunan. Yoongi katsoi minua virnistäen, ja liu'utti kätensä paitani alle. Värähdin, kun Yoongin viileät, pitkät sormet kulkivat pitkin paljasta ihoani, tutkien jokaisen kohda tarkasti.
"Sano heti jos tää ei tunnu hyvältä", Yoongi kuiskasi.
"M-must ei oo ikinä tuntunu näin hyvältä", sanoin hymyillen.
"Ai eikö edes viimekerralla, kun koko homma meni aika pitkälle?" Yoongi kysyi virnistäen.
Punastuin, ja hautasin kasvot käsiini. Minua ujostutti, enkä voinut itselleni mitään.
"Haluuksä uusinnan siitä?" Yoongi kuiskasi, tutkien edelleen ihoani kiinnostuneena jokaisesta kohdasta.
Mietin hetken, ja nyökkäsin. Nukkuminen ei todellakaan kiinnostanut, jos sitä vastassa oli Yoongi.
"Tietenkin mä haluan", sanoin ujosti.
"Okei, tilaus on otettu vastaan", Yoongi sanoi yhä ilkikurinen virne kasvoillaan.
Jännitys kupli vatsani pohjalla, mutta hyvällä tavalla. Tiesin ettei Yoongi satuttaisi minua, koska hän oli aivan liian huomaavainen ja rakastava, vaikka saattoikin vaikuttaa joskus viileältä.
Viimekerrasta olikin kulunut hetki, joten miksipä ei. Annoin Yoongille vapaat kädet, ja siitä se sitten lähtikin.
-
Okei miten helvetissä tää meni tähän :'DD Toivottavasti ette just kuollu cringen määrään xdd halusin vaa kokeilla jotain uutta, mut seuraavas luvus pitäis tapahtuu taas juonen kannalt tärkeit juttui ;)) see u soon!
Varmaa kuolen kohta ku mun mahaan sattuu iha helvetisti??? send help
