wtf miten tällä voi olla 700 lukukertaa? Kiitti kaikille!!❤❤ *virtual hug*
~Jiminin nk~
Söimme iltapalaa hiljaisuudessa. Kaikki taisivat olla täysin omissa maailmoissaan, eivätkä tajunneet istuvansa muiden ihmisten seurassa. Eihän siinä mitään vikaa ollut, kyllä minäkin uppoudun ajatuksiini ehkä turhankin usein. Tai sitten heitä vain yksinkertaisesti väsytti.
"Missä me muuten nukutaan?" Seokjin kysyi rikkoen hiljaisuuden.
"Meillä pitäis olla patjoja", Yoongi vastasi ja nousi ylös. Poika katosi nopeasti kahvikuppinsa kanssa.
"Mä menen auttamaan", sanoin ja nousin ylös.
"Vai niin", Namjoon naurahti.
Poika kuitenkin hiljeni, kun mulkaisin häntä murhaavasti.
-
"Mä tulin auttaa sua", sanoin.
"En mä ois apua tarvinnut", Yoongi tuhahti.
"Tulin silti", sanoin hymyillen.
Yoongi kääntyi yllättäen. Hän katsoi minua syvälle silmiin, ja painoi minut vasten huoneen seinää. Älähdin, mutta onnekseni tajusin tukkia suuni ennen kuin ehdin pitää sen suurempaa meteliä.
En pystynyt katsomaan Yoongia silmiin, joten katseeni harhaili lattiassa. Olin satavarma, että olin punastunut korviani myöten. Hitto, miksi punastuinkin aina niin helposti.
"En ois ikinä uskonu... Että tässä käy näin", Yoongi sanoi hiljaa.
"Miten?" Kysyin.
"Että me rakastuttais. En ois ikinä uskonu", Yoongi kuiskasi.
"No... Kai se oli vahinko", vastasin naurahtaen pienesti.
"Vahinko?" Yoongi kysyi virnistäen.
"Jep", sanoin hymyillen.
Yoongi katsoi minua pitkään, ja totesi sitten:
"Oot ihan vitun suloinen."
"M-mitä? Enkä ole", sanoin ja punastuin syvemmin.
"Oot. Rakastan sua", Yoongi kuiskasi.
"M-meidän p-pitäis varmaankin viedä nämä p-patjat", änkytin ja yritin liikkua Yoongin otteesta.
"Sä et mene vielä mihinkään", Yoongi kuiskasi ja vetäisi minut muutaman sentin päähän kasvoistaan.
"P-päästä irti", sanoin itsepäisesti.
"En päästä. Sun pitää ensin tehdä yks juttu", Yoongi sanoi ja virnisti taas.
"No, mitä mun pitää tehdä?" Kysyin huokaisten.
"Mieti", Yoongi vastasi.
Mietin hetken, kunnes tajusin mitä Yoongi halusi. Ainakin luulin hänen haluavan.
"Entä jos en tee?" Kysyin.
"Sitten et pääse pois", Yoongi naurahti.
Huokaisin syvään. Tiesin, että Yoongi ei luovuttaisi ennen kuin saisi haluamansa, joten päätin totella häntä suosiolla.
Hitaasti painoin huuleni vasten Yoongin huulia. Olin suunnitellut antavani nopean suukon, mutta suunnitelmani epäonnistuvat täydellisesti. Tartuin Yoongin hiuksiin, ja vedin poikaa lähemmäs itseäni. Pikku pususta tulikin lopulta raju kielari. En vain yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan itseäni, sillä Yoongi veti minua hetki hetkeltä yhä enemmän puoleensa. Lopulta kuitenkin vetäydyin kauemmas ja hymyilin ujosti.
"Saitko haluamas?" Kysyin.
"Pikku Jiministä on tullut iso poika", Yoongi nauroi.
"Älä kiusaa!" Huudahdin ja läpsäisin edessäni seisovaa poikaa hellästi käteen.
Otimme patjat kainaloomme ja lähdimme takaisin Namjoonin ja Seokjinin luokse. Olisi ehkä pitänyt varautua kysymyksiin, joilla meitä pommitettiin heti, kun saavuimme keittiöön.
"Ja mitähän helvettiä te siellä näin kauan teitte?" Namjoon kysyi.
"Kauan? Oltiin siellä ehkä viisi minuuttia", tuhahdin.
"Kyllä siinäkin ehtii vaikka mitä", Namjoon totesi.
"Ole hiljaa", sanoin tylysti.
"Ette te onnistu salaamaan meiltä mitään!" Seokjin hihitti.
"Täytyykö minun muistuttaa teitä siitä, miten hienosti teidän salasuhde meni?" Kysyin huvittuneena.
"No ette tekään onnistuneet kovin kummoisesti", Namjoon nauroi.
"Meillä ei ole mitään suhdetta!" Sanoin vihaisesti.
Oikeastaan puhuin totta, sillä en itsekkään tiennyt mitä meidän kahden välillä oli. Jotain ystävyyttä syvempää se oli, mutta en ollut ihan varma kuinka vakavaa.
"Mennäänkö nukkumaan? Mua väsyttää", sanoin ja haukottelin.
"Vastahan sä nukuit? Tai siis silloin, kun katottiin se elokuva", Yoongi totesi.
"No ei sillä ole mitään merkitystä milloin mä nukuin", sanoin päättäväisesti.
Yritin saada pojan tajuamaan mitä ajoin takaa. Halusin päästä Yoongin kanssa kahden, koska halusin kysyä häneltä yhtä asiaa.
"Okei. Meillä on vain kaksi patjaa, joten jonkun on tultava mun kan-" Yoongi aloitti.
"Jimin", Seokjin ja Namjoon sanoivat samaan aikaan.
"Nyt lopetatte ton. Toi on ihan helvetin ärsyttävää", Yoongi tiuskaisi.
"Nyt tiedätte miltä se tuntuu. Muistan hyvin, miten te kiusasitte meitä joskus", Namjoon naurahti.
Yoongi ei kiinnittänyt Namjoonin kommenttiin ollenkaan huomiotaan.
"Löydätte lakanat, tyynyliinat ja muut sellaiset siitä suuresta valkoisesta kaapista, ok?" Yoongi sanoi ja vetäisi minut mukaansa.
-
"Menee välillä hermot noiden kanssa", Yoongi sanoi.
"No se on kyllä totta, että me muut kiusattiin niitä joskus samasta asiasta", sanoin.
"Ei pidä roikkua menneisyydessä", Yoongi vastasi.
"Ai niin... Mun piti kysyä sulta yhtä asiaa", sanoin hiljaa.
"Anna tulla", Yoongi sanoi rennosti.
"Mietin vaa... Et seurustellaanko me nyt?" Kysyin ujosti.
"Jos sä haluut. En voi pakottaa sua", Yoongi vastasi.
"No tietenkin mä haluan, hölmö. Ajattelin vaa kysyä sulta", sanoin ja suutelin nopeasti pojan poskea.
"Okei", Yoongi sanoi ja hymyili.
"Rakastan sua", kuiskasin hiljaa.
"Mäkin sua", Yoongi vastasi ja silitti hiuksiani.
"No niin, mennään nukkumaan", Yoongi sanoi.
Nyökkäsin. Sammutimme valot, ja menimme vierekkäin Yoongin sänkyyn. Kieltämättä oli hiukan ahdasta, mutta koska poika vieressäni oli Yoongi, minua ei ahdistanut ollenkaan. Painoin pääni Yoongin rintaa vasten. Kuuntelin hänen sydämensä tasaisia lyöntejä. Jostain syystä se rauhoitti minua.
Poika tuoksui ihanalta. Niin tutulta ja turvalliselta. Olisin voinut olla siinä ikuisuuden. Halusin jäädä siihen, enkä tulla koskaan pois. Sitten Yoongi kietoi kätensä suojelevasti ympärilleni, ja kuiskasi hiljaa korvaani:
"Mä suojelen sua kaikelta. En haluu menettää sua ikinä." "Kiitos Jiminie", Yoongi sanoi ja halasi minua tiukasti.
Halasin poikaa takaisin ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Suljin silmäni.
mulle ettet sä katoa mihinkään?" Yoongi kuiskasi korvaani.
Sain kylmät väreet Yoongin äänestä. Se oli lempeä, mutta samalla myös maskuliininen.
"Lupaan", vastasin.
"Varmasti?" Yoongi kysyi epäilevänä.
"Rauhoitu, mä lupaan", naurahdin.
"Hyvä", Yoongi mumisi.
Sitten käänsin katseeni taivaaseen, jota olin tullut katselemaan. Taivalla oli myös kuu. Täysikuu.
"Sä oot mun kuu ja tähdet. Oot mun kaikki. Helvetti Jimin, et tiedä miten paljon mä rakastan sua", Yoongi kuiskasi.
"Mä oon ikuisesti sun vierellä. Mä en jätä sua enää ikinä yksin, älä huoli", sanoin hymyillen.
Sitten laskeutui hiljaisuus, mutta ei kiusallinen kuten aiemmin päivällä. Rauhallinen, suloinen hiljaisuus.
Jostain syystä taivaan tähdet palauttivat paljon muistoja mieleeni. Rakkaita muistoja. Korvaamattomia, jotka säikyisivät ikuisesti sydämessäni.
"Muistatko, kun oltiin yöllä pihalla ja katseltiin tähtiä nurmikolla", kysyin kääntämättä katsettani taivaasta.
"Joo, muistan. Mun perse kastui, koska se nurmikko oli märkä", Yoongi naurahti.
"Ja sitten Namjoonin äiti suuttui meille hirveästi, koska me karattiin yöllä pihalle ilman lupaa", nauroin.
"Sun nauru on söpö", Yoongi kuiskasi.
En ehtinyt vastata, sillä poika pyöräytti minut niin, että katsoimme jälleen toisiamme silmiin. Punastuin, ja yritin peittää kasvoni, mutta Yoongi vetäisi käteni kasvoiltani.
"Älä peitä kasvojas. Haluan katsoa sua", Yoongi kuiskasi.
Punastuin yhä syvemmin, jos se oli edes mahdollista. Katselin maata, koska en pystynyt katsomaan poikaa silmiin. Ehkä minua ujostutti, en tiedä.
"Oot kaunis", Yoongi jatkoi.
Nostin katseeni poikaan, ja katsoimme toisiamme pitkään silmiin. Yoongin silmät olivat täynnä kiintymystä ja rakkautta. Toivoin, että pystyin välittämään Yoongille samanlaisen tunteen. Minua pelotti, koska en tiennyt pystyinkö antamaan Yoongille sitä kaikkea tunnetta takaisin, sitä kaikkea rakkautta. Entä jos hän vain kyllästyisi minuun ajan myötä?
Kiedoin lyhyet käteni Yoongin niskan taakse, ja nousin varpailleni, jotta yltäisin suutelemaan poikaa paremmin.
"Kiitos et oot siinä", kuiskasin, ja painoin huuleni hellästi Yoongin huulille.
Yoongi nappasi minut syliinsä, ja kallisti päätään hiukan syventääkseen suudelmaa.
-
Hiivimme takaisin sisälle. Tähtien tuijottaminen oli lopulta mennyt siihen, että olimme vain katselleet toisiamme. Minkäs sille mahtoi, että Yoongi oli harvinaisen täydellinen persoona, enkä pystynyt olla katsomatta häntä jatkuvasti.
Kömmimme takaisin peiton alle, ja painauduin niin lähelle Yoongia kuin pääsin. Hän kietoi kätensä jälleen ympärilleni, ja painoi kasvonsa hiuksiini. Hymyilin, suljin silmäni ja nukahdin. Olin ihan hemmetin onnellinen.
