2.5K rikki ja yli 500 votee! ❤😭 Ihan uskomatonta, kiitti kaikille! Jos saavutetaan 3K, olisko Q&A ihan tyhmä? Vastailisin ilomielin teidän kysymyksiin jos niitä vain löytyy, joten kommentoi ihmees mitä mieltä oot! 🙏 + menkää lukee mun uusin oneshot jos ette oo vielä lukenu~
~Jiminin nk~
Uuvuttavan tyynysodan jälkeen heittäytyin lattialle, ja aloin valittaa kovaan ääneen väsymyksestäni. Kello ei ollut edes paljon, mutta silti silmäni painuivat väkisin kiinni.
"Älä nyt vielä nukahda, meidän piti kuunnella se juttu", Yoongi sanoi, ja tuuppasi minua hellästi käsivarteen.
"Olen kuulolla", sanoin haukotellen.
Jungkook näytti vaivaantuneelta, ja vältteli katsettani. Tiesin, että hän ei halunnut muistella tapahtunutta enempää kuin oli pakko. Kaikista helpointa olisi toki ollut, että olisimme kuunnelleet jutun aikaisemmin päivällä, kun Jungkook kertoi sen, mutta se mies oli jostain syystä halunnut minut ja Yoongin ulos siitä huoneesta. En tiedä miksi, mutta kai hänelläkin oli omat syynsä.
Meinasin sanoa Jungkookille ettei hänen ollut pakko kertoa vielä jos hän ei halunnut, mutta poika ehtikin aloittaa ennen kuin sain suutani auki.
"No siis... kaikkihan lähti siitä, kun Jimin oli mun luona yökylässä. Sinä aamuna Jiminin vielä nukkuessa sain viestin... T-Taehyungin numerosta. Se oli mukamas kuullut Namjoonilta missä mä oon, ja sanoi odottavansa mua ulkona. Mä menin tietenkin ihan paniikkiin, enkä osannut kuvitella alkuunkaan mitä tapahtuis, jos mä lähtisin", Jungkook aloitti.
"Viestin...T-Taehyungilta?" henkäisin kysyvään äänensävyyn.
"Joo. Ajattelin aluks herättää sut, mutta sä taisit nähdä kivaa unta. Mumisit jotain Yoongista", Jungkook sanoi.
Punastuin, ja hautasin pääni Yoongin huppariin.
"No, mitä sitten tapahtui?" Yoongi kysyi.
"Sitten mä lähdin ulos..."
~Flasback, Jungkookin nk~
Tuijotin puhelimen kirkasta näyttöä pimeässä huoneessa. En voinut uskoa silmiäni. Poikaystäväni, Taehyung, oli juuri laittanut minulle viestin odottavansa minua ulkona, vaikka oli ollut kateissa jo ties kuinka kauan. Olin toki järjettömän vihainen pojalle. Ensin hän oli haastanut riitaa olemattomasta aiheesta, ja sen jälkeen kadonnut jäljettömiin jättämättä edes tekstiviestiä. Ja nyt hän yhtäkkiä ilmoittaa, että odottaa minua puoli seitsemältä aamulla parkkipaikalla.
Vilkaisin nopeasti Jiminin suloisia kasvoja, jotka olivat painautuneet vaaleanpunaista tyynyä vasten. Poika nukkui sikeästi, enkä hennonut herättää häntä. Ehkä minun olisi kuulunut, mutta minulla oli muutenkin kahdenkeskistä asiaa sekä välienselvittelyjä luvassa, joten siksi päätin vain nousta ulos ja häipyä äänettä talosta.
Juoksin ulos jännittyneenä. Sydämeni hakkasi rinnassani tuhatta ja sataa, enkä pystynyt rauhoittumaan.Kukapa pystyisi, jos näkisi pian poikaystävänsä ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen?
Minulla oli ollut niin helvetin iso ikävä tuota poikaa, että en pystynyt edes kuvailemaan tunteitani sanoin. Kaipasin hänen pehmeitä huuliaan, lämmintä syleilyään, rauhoittavaa ääntään ja suloista nauruaan. Halusin vain nähdä hänet, ja kertoa jälleen miten paljon rakastin häntä.
Olin kaatua viimeisten portaiden kohdalla, mutta onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni. Suorastaan ravasin ulos, kohti tapaamispaikkaa, jonka Taehyung oli minulle viestissään ilmoittanut.
Pysähdyin hengästyneenä, ja vilkuilin ympärilleni. Ei ketään. Ei yhtikäs ketään.
"Taehyung?" huusin epätoivoisena.
Ei vastausta.
"Vittu mikä mulkku", tuhahdin, ja istahdin penkille, joka oli kannettu roskakatoksien eteen.
En ollut lähdössä, ehei, tässä minä istuisin kunnes herra Kim kusipää jaksaisi lopettaa piiloleikkinsä. Halusin nähdä hänet, ja kertoa miten paljon tuskaa hän oli minulle aiheuttanut.
"Taehyung!" huusin raivoissani.
Jonkun mielestä olisin voinut näyttää mielisairaalta, kun huutelin kyyneleet silmissä jonkun nimeä tyhjällä parkkipaikalla puoli seitsemältä aamulla. Aivan sama. Istuisin siinä aavutohvelit päällä vaikka maailmanloppuun saakka. Jos halusin nähdä Taehyungin, minähän muuten vielä näkisin hänet.
"Saatana Taehyung, missä vitussa sä piileksit?" huusin turhautuneena.
Silloin kuulin takaani rasahduksen. Se sytytti toivon kipinän sisälläni, mutta sekin sammui nopeasti. Jokin peitti silmäni, ja sen enempää siitä aamusta en muista.
~Flashback päättyy, Jiminin nk~
Hiljaisuus laskeutui välillemme, ja vain Jungkookin hiljainen nyyhkytys täytti huoneen. Hänen selityksensä lokakuisen aamun tapahtumista oli hiljentänyt minut täysin, enkä tiennyt mitä sanoa.
"O-oikeesti?" sopersin peloissani.
"No eikun leikisti", Jungkook tuhahti.
"M-mitä sitten tapahtui?" kysyin varovasti.
"En mä tiedä. Seuraavaks heräsin... siellä", Jungkook sanoi.
"Ai siis... pystytkö avaamaan vähän enemmän, kun siellä on aika suuri käsite", Yoongi totesi.
"Siellä mökissä, missä..." Jungkook aloitti, mutta sortui kyyneliin kesken lauseen.
"Voi Jungkook", huokaisin, ja hivuttauduin halaamaan itkun voimasta tärisevää poikaa.
"M-mä olin siellä koko ajan... muistatte varmaankin, että siellä oli monta ovea... Mä olin koko ajan yhden niistä takana", Jungkook nyyhkytti.
"Mut... miten helvetissä sä selvisit koko sen ajan?" Yoongi kysyi epäilevänä.
"Mua ruokittiin kyllä", Jungkook vastasi.
"Tekikö Hoseok sulle mitään?" kysyin hiljaa, silitellen yhä pojan selkää.
Kysymys sai pojan hiljenemään. Ihan kuin hän olisi harkinnut vastaustaan, tai kelannut vaihtoehtojaan päässään. Hetken kuluttua poika kuitenkin vastasi kieltävästi, mutta epäilin silti sanojen varmuutta. Jotenkin hänen äänensävystään tuli sellainen fiilis, että poika valehteli. Ja ei olisi ollut ensimmäinen kerta.
-
Lopulta päätimme lopettaa puhumisen ja mennä nukkumaan, koska minun ja Jungkookin osalta keskustelu meni loppua kohden pelkästään itkemiseksi. Saimme kuitenkin Yoongin kanssa tietää luultavasti kaiken, lähes jokaista huoneen yksityskohtaa myöten. Ihmettelin sitä miten yhteistyökykyinen Jungkook oli, sillä yleensä hän alkoi temppuilemaan oli kyseessä mikä asia tahansa.
Vaikka puhuminen ehkä helpotti oloani hiukan, se ei poistanut sitä faktaa, että yksi seitsemästä oli poissa. Ikuisesti.
Ehkä hiukan tylsä luku, mutta juonen kannalta tärkeä. Ja muistahan kommentoida miltä Q&A kuullostaa! :)
