nO HUOmenTA KAveRiT NyT TULee joTAIN UPEAa (eivaa läppä oli)
~Jiminin nk~
Tuijotin kattoa mietteliäänä. Tänään oli joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä, eli jouluaatto. Olin ostanut lahjat, paketoinut ne, siivonnut ja mielestäni tehnyt kaiken, mutta silti mieltäni vaivasi jokin. Pelkäsin, että olin unohtanut tehdä jotain.
Mutta joulukiireiden ohessa minua vaivasi eräs toinenkin asia. Byun Baekhyun.
Olin täysin varma, että olin kuullut pojasta ennenkin, tai jopa nähnyt hänet aiemmin. En vain tiennyt missä tai milloin. Ehkä viikko sitten? Kenties vuosia sitten? Ei, en tiennyt.
Yoongille en halunnut asiasta manita, poika parkahan olisi mennyt ihan sekaisin mustasukkaisuudesta. Enkä todellakaan halunnut alkaa vakuuttelemaan ettei minun ja Baekhyunin välillä ollut mitään, kuten Yoongi olisi varmasti luullut.
Juuri kun olin alkamassa stalkkeroimaan instagramia löytääkseni hänet netin kautta, viesti tuntemattomasta numerosta putkahti puhelimeeni. Hämmästyneenä avasin viestikeskustelun ja luin viestin.
Tuntematon numero: "Moi Jimin."
Tuijotin näyttöä ihmeissäni. Kuka minulle viestitteli tuntemattomasta numerosta jouluaattona, vieläpä seitsemältä aamulla? Ei ainakaan kukaan täysjärkinen.
Minä: "Kuka oot?"
Tuntematon numero: "B.B"
Suuni loksahti auki. Vaikka yleensä olin hemmetin tyhmä ja hidasälyinen, tajusin tällä kertaa heti kuka oli kyseessä.
Minä: "Mistä sait mun numeron? Vai vaihdettiinko me ne silloin aiemmin?"
Tuntematon numero: "Ei sillä niin välii. Onhan sulla kaikki hyvin?"
Keskustelu alkoi hiljalleen muuttumaan epäilyttäväksi. Miksi Baekhyun kyseli seitsemältä aamulla oliko minulla kaikki hyvin? Ja mistä helvetistä poika oli repäissyt puhelinnumeroni?
Minä: "On mul kaikki hyvin. Miten nii?"
Jännittyneenä odotin vastausta, jota ei kuitenkaan kuulunut. Baekhyun oli kyllä nähnyt viestin kaksi minuuttia sitten, mutta oli vain poistunut paikalta sanomatta sanaakaan. Hämmentyneenä tallensin pojan numeron, ja laitoin puhelimen viereeni. Mitä helvettiä oli tekeillä?
-
Tunsin Yoongin tuuppaavan minua hellästi olkapäähän. Olin ilmeisesti nukahtanut uudelleen kummallisen keskustelun jälkeen.
"Huomenta kulta", kuiskasin, ja silitin vanhemman pojan takkuisia hiuksia.
"Anna pusu", hän mumisi hymyillen.
"Entä jos en?" kysyin virnistäen.
"Et saa sun joululahjaa illalla", Yoongi sanoi vakavana, ja vajosi takaisin peiton alle.
"No tule tänne", naurahdin, ja vetäisin peiton unisen pojan päältä.
Kuljetin käteni Yoongin poskelle ja yhdistin huulemme. Suudelma ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun Yoongi vetäytyi taemmas. Pojan kasvoilla oli vaivaantunut ilme.
"Onks tää muuten fine et oon tääl?" Yoongi kysyi.
"Tietenki on. Mitä sä oikein kuvittelet hölmö?" naurahdin.
"Tänään on jouluaatto. Ja sitä paitsi oon muutenki pesiytynyt tänne ku mikäki rotta", Yoongi tuhahti.
"Mitä väliä? Mä haluan viettää jouluu sun kanssas", sanoin hymyillen, ja vetäisin Yoongin tiukkaan halaukseen.
