~Jiminin nk~
Istuin vessanpöntön kannella ajatellen puhelua. Yritin pähkäillä parhaani mukaan, kuka toinen miesääni Baekhyunin lisäksi oli mahtanut olla. Kävin kaikki tuntemani ihmiset pääni sisällä läpi, koska olin varma, että olin kuullut sen häijyn äänen joskus aiemminkin. Mutta vastausta ei löytynyt.
Ajatukseni valuivat väkisin Hoseokiin, mutta kyse ei voinut olla hänestä. Ääni oli paljon matalampi ja maskuliinisempi. Olihan Hoseok toki muuttunut todella paljon, mutta ääntään hän ei olisi voinut muuttaa tuolla tavalla. Ainakin toivoin niin. En todellakaan halunnut sotkeentua Hoseokin kanssa enää mihinkään. Halusin elää normaalisti, enkä soitella puheluita vieraan pojan kanssa viideltä yöllä.
Yoongin huolestunut ääni keskeytti ajatukseni: "Jimin, oothan sä kunnossa?"
Käsi kulkeutui suuni eteen. Jos Yoongi oli salakuunnellut oven takana olin kusessa ja helvetin pahasti. Miten voisin selittää hänelle kuka oli Baekhyun? En voinut vain todeta: "Joo, tapasin sen kaupassa ja siitä lähtien se on lähetellyt kummallisia viestejä ja soitellut hullunkurisia puheluita, joissa kertoo minun olevan vaarassa ja helvetin pahasti ongelmissa!"
"Jimin?" Yoongi toisti.
"M-mulla on vähän heikko olo... Kaikki on hyvin", vinkaisin.
Kuulin syvän huokauksen oven takaa. Yoongi ei ollut ilmeisesti kovin vakuuttunut, enkä kyllä ihmetellyt miksi. Olin hemmetin epäityttävä, ja tiesin sen kyllä itsekin. Olin asettunut asumaan vessaan lukkojen taakse, enkä suostunut puhumaan tunteistani tai saati mistään muusta poikaystävälleni. Olin säälittävä.
"Meidän pitää puhua", Yoongi sanoi.
Säpsähdin, kun tajusin miten kylmältä Yoongi kuullosti. Se ei kuullostanut minun lempeältä Yoongiltani, vaan joltakin ihan muulta. Mutta olin kuullut saman äänensävyn ennenkin. Silloin, kun olimme riidelleet koko sotkun alkupuolella, Yoongi oli kuullostanut yhtä vihaiselta ja pettyneeltä. Ja kateelliselta.
Nousin ylös, ja suljin silmäni. En voinut itselleni mitään. Pelkäsin Yoongia silloin kun hän suuttui, koska hän oli täysin eri ihminen. Keräsin rohkeuteni ja napsautin oven lukon auki.
Yoongi istui lattialla, tuijottaen sitä murhaavasti. Kuunvalo valaisi pojan kasvot, ja erotin niistä epäilyn ja pienen pisaran raivoa ja kateellisuutta. Säikähdin, koska tajusin tehneeni mokan. Tai no, ei sitä mokaksi pystynyt kutsumaan, koska Yoongin suututtaminen oli yleensä lähempänä kolmatta maailmansotaa.
"Kerro mulle..." Yoongi aloitti.
Polvistuin pojan viereen. Käteni tärisivät, enkä voinut sille mitään.
"Onko sulla joku toinen?" Yoongi kysyi tyynesti.
Jähmetyin. Aluksi en edes tajunnut mistä hän oli päätellyt jotakin tuollaista, mutta pian eräs henkilö liukui mieleeni.
"E-ei... Tai siis..."
"Mitä tai siis ?" Yoongi kysyi hiljaa.
"Okei, mä kerron kaiken", huokaisin.
Yoongi katsoi minua tuomitsevasti. Nyt hän varmasti ajatteli, että olin mennyt pettämään häntä, mutta asia oli kaukana siitä. Olin toki käyttäytynyt kummallisesti, mutta tämä oli kaukana siitä mitä Yoongi kuvitteli. En voisi ikinä edes ihastua Baekhyuniin, hän ei ollut minun tyyppiäni.
"Jatka ihmeessä", Yoongi murahti.
"Luotatko sä muhun?" kysyin varovasti.
"Enemmän kuin yhteenkään toiseen", Yoongi sanoi.
"Mä voin luvata sulle, että mä en ikinä pettäis sua. Mä rakastan sua helvetin paljon, eikä sellainen ole koskaan käynytkään mun mielessä. Mutta mulla on kyllä yksi toinen juttu, mistä mun olisi ehkä pitänyt kertoa... Jo vähän aikaisemmin."
Yoongi tuijotti minua silmiin, kuin yrittäen tulkita sanojani. Hän yritti selvästi erottaa silmistäni valehtelinko vai en, tai oliko tämä joku kahden edellä mainitun sekoitus. Tuijotin takaisin, ja yritin viestittää kuinka paljon häntä rakastin.
"M-mä rakastan sua..." kuiskasin, ja kiedoin käsivarteni Yoongin ympärille.
Hetken pelkäsin että Yoongi työntäisi minut kauemmas itsestään, mutta hän vastasikin halaukseeni.
"Mäkin rakastan sua, mutta oon vaan huolissani susta. Ja meistä", Yoongi sanoi.
"Mä en vaihtais sua ikinä mihinkään, oot mulle rakkain", kuiskasin.
Yoongi hymyili, ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan, ja halasin Yoongia tiukemmin. Hän varmasti tukehtuisi kohta, mutta en halunnut päästää hänestä irti.
Hetken kuluttua Yoongi vetäytyi kauemmas, ja sanoi: "Nyt saat kertoo siitä toisesta jutusta."
-
Ehkä maailman lyhyin ja tylsin luku, mut tulin vaan ilmoittamaan et oon vielä elossa.
eniveiiiiiiiiiiii wattpad on käyttäytynyt niin vituttavasti muutaman päivän ajan, ettei kirjoittamisesta ole tullut yhtään mitään. Oon pahoillani, toivottavasti saan tulevaisuudessa kirjoiteltua lukuja aktiivisemmin. (krhm huomenna alkaakin sitten koulu, mutta jos tää paska alkaa täst pelittää nii eiköhä tää täst xdd)
MUTTA IHMISET, oli mul muutakin asiaa sen lisäks et wattpad on syvältä ja et oon elossa. Multa on lähiaikoina tulos jotain uutta mun profiiliin, joten pysykääs kuulolla! ;))🔥
