prologi

2.2K 57 5
                                    




Ressun lukiossa on vaikea tulla suosituksi. Se on täynnä upeita, älykkäitä opiskelijoita, joiden arvosanojen keskiarvo hipoo täydellisyyttä. Rakennus on vanha ja upea, ja aivan Helsingin keskustassa. Se on myös nimetty Suomen parhaimmaksi lukioksi.

Siksi mä välillä mietin, miten mä olen päässyt siihen asemaan, missä olen. Välillä musta tuntuu, että kaikki seuraavat mun liikkeitä joka sekunti, ja mun täytyy aina näyttää täydelliseltä ja sanoa juuri oikeat sanat, koska muuten mun asema saattaa horjua ja yhtäkkiä mä en olekaan enää huipulla. En mä edes tiedä, milloin mä olen sinne kiivennyt, ja miten. Mutta nyt kun mä olen siellä, en aio luopua siitä. Se suosio, minkä mä omistan, on mahtavaa, ja mä nautin siitä. Ainakin yleensä.

Mun porukka on tietysti myös täydellinen. Mun paras kaverini Joa Laine on oikea käteni, ja vasen on Alex Virtasuo. Ilman niitä mä en olisi mitään, ja ilman mua ne ei olisi mitään. Sitten on tietysti Oscar Tamminen ja Topias Järvi, jotka ovat kuin paita ja peppu. Jos näkee toisen heistä, yleensä toinen ei ole kaukana. Viimeisempänä muttei vähäisempänä on Noel Lindgren. Vaikka porukkamme on aika eksklusiivinen, välillä mukana hengaa myös muita meidän koulusta.

Kaikki olisikin täydellistä, jos meidän lukiossa ei olisi toista, mun mielestä ala-arvoista porukkaa, joka koostuu pelkästään ärsyttävistä ihmisistä joita mä en voi sietää. Oikeastaan kukaan meidän piiristä ei siedä niitä. Tämä 'skeittari' -porukka, jonka suosituin jäsen Tomas Vuori on suoraan kuin jostain Pinterestistä. Se on ärsyttävän ihailtu tyttöjen keskuudessa tummine, sotkuisine hiuksineen ja upeine tyylineen. Mun mielestä siinä ei ole kyllä mitään ihmeellistä. Sen kaverit Jonathan Lund, Aarne Kaski ja Daniel Lehtonen ovat kuin kopioita Tomaksesta. Ne kulkee koulussa aina laudat kainalossa tai jalkojensa alla ja kääntää jokaisen oppilaan katseen. Parasta tässä on vielä se, että Tomaksen vanhemmat ja mun vanhempani ovat tuttuja keskenään, meidän äidit on oikeastaan hyviäkin kavereita.

Kaikki myös tietävät, että tuo porukka on täysin samaa mieltä meistä kuin me niistä. Tämä meidän porukoiden välinen viha on kestänyt jo vuosia vaikka ihmiset ovat ehkä vaihtuneet, ihan kuin Ressussa olisi perinne vihamielisyyteen ja kilpailuun liittyen. Kilpailu on kovaa, mutta tiedän, että me ollaan aina parempia. Me saadaan enemmän tyttöjen huomiota, meidän bileet ovat villimpiä ja me ollaan paremman näköisiä.

Nyt, kun lukion kolmas vuosi on alkanut, mä haluan tehdä tästä porukasta selvää ja aiheuttaa sille lopullisen sosiaalisen tuhon. Mun pitää vain keksiä, miten sen teen; samalla kun ylläpidän mun omaa mainetta ja suojelen mun salaisuutta mun perhetaustastani sekä epävarmuuksistani. Tai siis, eihän sellaisia ole...

......

moi ja kiva kun päädyit lukemaan mun uutta kirjaa :) en oo vähään aikaan kirjotellut täällä mutta nyt on jonkin aikaa jo ollut niin paljon motivaatiota että halusin alottaa uuden. mun piti alunperin tehä joku fanfic, mutta päätinkin kokeilla tällasta sen sijaan. toivottavasti tykkäsitte prologista ja kiitos jos luette!

ps, en käy ressun lukiota enkä oo helsingistä, tää on siis ihan kokonaan fiktiota :D

Tell me you hate meWhere stories live. Discover now