Tell me you hate me

Luku 20 - mä en halua olla se, kuka mä olen

Leo

Mua vituttaa niin paljon mun omat fiilikset että tekisi mieli lyödä itseäni naamaan, mutta mä en voi estää ärsyyntynyttä ilmettä mun kasvoilla kun mä näen Tomaksen ja tuon uuden homopojan hengailevan jälleen kerran koulun pihalla välitunnilla. Tai no, ei kai siitä ole takuita, että se on homo, mutta niin kaikki sanoo. Mä istun meidän pöydän ääressä naama kohti aulan suuria, koko seinän pituisia ikkunoita päin ja näen, miten Tomas nauraa sen jutuille. Mä puristelen käsiä nyrkkiin ja puren mun kieltä. Helvetti.

"Ootteks te muute mitä mieltä siit uudesta jätkästä? Se on mun luokalla", Vilma Kivelä kysyy ja saa munkin mielenkiinnon keskusteluun lopultakin syttymään. Se ja Julia ovat roikkuneet meidän pöydässä koko viikon - tai no, maanantain ja tämän päivän - ja tällä hetkellä Julia istuu Alexin sylissä ja Vilma istuu Noelin paikalla Joan vieressä niin, että  Noel joutuu istumaan pöydän takana olevan kaiteen päällä jalat osittain pöydällä. Mä en todellakaan tiedä, missä kohtaa noista on tullut joku pari, mutta siltä vähän näyttää. Joa ainakin tuijottaa tuota platinanblondia, lyhyttä tyttöä kuin mikäkin ääliö typerä virne naamallaan. Suoraan sanottuna mua ärsyttää se ja Alex ihan suunnattomasti, mutta vielä enemmän nämä kaksi tyttöä.

"Emmä tiiä, se on vissiin aika outo. Tai hiton ylimielinen", Alex sanoo ja silittää Julian jalkaa, ja mä pidättelen oksennusta.

"Jep, kuulemma oli vittuillu Emilille jotain sen vaatteista ja sit oli huudellu tunnilla jotai opettajille", Topias kertoo ja heittelee juomapulloaan kädestä toiseen.

"Hei, puhutteks te siitä uudesta tyypistä?" mä kuulen tutun äänen selkäni takaa ja vilkaisen olkani yli Enniä, joka on näköjään juuri saapunut meidän luokse. Se laittaa käden mun olkapäälle ja nojaa siihen. "Moi", se sanoo mulle hymyillen ja mä hädin tuskin jaksan katsoa sitä silmiin. Alexin ja Joan muijien takia myös Enni on ollut meidän pöydässä enemmän, ja syy siihen on Noelin mukaan selkeästi minä. Ja kyllä mä sen itsekin olen huomannut, että se on kiinnostunut. Mua taas ei voisi vähempääkään kiinnostaa.

"Joo, sen nimi on Nico Achren, se vaihto koulua jostai syystä tänne", Julia sanoo ja haroo sen tummanruskeita, suoria hiuksiaan. Mä siirrän mun katseen takaisin Tomakseen ja Nicoon, ja mä puren mun hampaita yhteen. En mä näe Tomaksen kasvoilla yleensä noin paljon iloa mitä mä näen nyt kun se katsoo tuota pitkää, laihaa jätkää. Se pukeutuu vähän samalla tavalla kuin Tomas ja näyttää siltä, että sekin polttelee. Ja näköjään niillä on hauskaa.

"Se on aika komee", Vilma sanoo ja virnistää kiusoittelevasti Joalle, kun se kääntyy katsomaan tyttöä äkäisesti. Enni ja Julia myöntäilee Vilman sanoja, ja mun kaverit alkaa väittelemään asiasta niiden kanssa.

Mun huomio on kuitenkin edelleen Tomaksessa ja tuossa typerässä jätkässä. Miksi mä olen näin mustasukkainen? Mähän päätin, etten mä pidä Tomaksesta enää. Ja etten mä todellakaan välitä, mitä se tekee tai kenen kanssa se on. Se on ainut järkevä asia mitä mä voin tässä tilanteessa tehdä, mutta pakko myöntää, että tämä on ihan helvetisti vaikeampaa nyt kun menin sitten panemaan sitä viikonloppuna. Mä olen ollut sen takia ihan sekaisin, koska enhän mä ole mitään muuta pystynyt miettimään.

"Liittyyköhän toi nyt Tomaksen ja niiden porukkaan?" mun suustani pääsee ennen kuin mä ehdin edes tajuta, että mä sanoin tuon asian ääneen. Mun kaverit kääntyy katsomaan ensin mua ja sitten ulkona seisovaa Tomasta ja Nicoa. Sitten Joa katsoo taas mua ja kurtistaa kulmiaan. Mä kohottaudun parempaan istuma-asentoon ja haron mun kiharoita ja rukoilen, että mun naama ei muuttunut tomaatinpunaiseksi.

"Siltä vähä näyttää", Alex sanoo ja muut alkaa puntaroimaan tilannetta.

Joa katsahtaa taas ulos mietteliäs ilme kasvoillaan. "Sitte se on varmaanki idiootti."