Tell me you hate me

Luku 18 - mäkin vihaan sua

Leo

Kun mä kävelen poliisien perässä portaita alas kädet taskuissa, mä mietin, miten paska tämä ilta on ollut. Ei mulla kovinkaan korkeat odotukset olleet, koska melkein heti kun mä tapasin Joan ja Alexin ja myöhemmin myös muut, ne ehdotti tänne bileisiin tunkemista ihan vaan kostoksi Tomakselle ja sen kavereille. Mä tiesin, että en mä voi liikaa vastustella, koska mä olen aina ollut se ketä on halunnut tehdä kaikkensa vaan vittuillakseni niille. Mä kyllä yritin sanoa, että eikö olisi paljon kivempaa mennä vaikka baariin tai jotain, mutta ei niille käynyt. Tuolla oli kyllä yllättävän paljon meidän kavereita, paljon enemmän kuin yleensä noiden bileissä, joten en ihmettele että nuo halusi niin kovin mennä sinne. Ei mulla sitten ollut vaihtoehtoja.

Mua ahdisti tosi paljon kun oltiin tultu tänne, mutta nyt mua vaan suututtaa. Mua suututtaa se, että Tomas käyttäytyi niin. Se oli koulussa sen keskiviikkoaamun jälkeen tosi ilkeä mulle koko loppuviikon ajan aina kun mä siihen törmäsin, ja sitten yhtäkkiä se kyylää mua sillä tavalla ihan vitun kauan. En mä tajua, miten se edes kehtasi, kuka vaan olisi voinut huomata. Mun oli pakko paeta vessaan koska ensinnäkin mä pelkäsin, että joku näkee, ja toiseksi, koska Tomas näytti aivan helvetin seksikkäältä kun se niin himokkaasti mua katsoi. Se oli kyllä outoa, koska mä en ole saanut siitä mitään selkoa tällä viikolla. Ensin se puhuu mulle niin mukavasti ja sitten kohteleekin kuin paskaa, ja nyt vielä tuo.

Kun mä pääsen lopulta alimpaan kerrokseen siitä korkeasta kerrostalosta, mä seuraan poliiseja ulos ja jään nojaamaan siihen oven sisennyksen seinää vasten. Katson, kun ne lähtee ja onneksi ne ei kiinnitä muhun mitään huomiota. Kaikki muut ovat jo lähteneet enkä edes tiedä, missä mun kaverit on, ne lähti kai ensimmäisten joukossa pois. Mä sytytän röökin ja nojaan päätäni siihen kylmään kiviseinään ja yritän rauhoittaa mun kovan sykkeen hengittämällä syvään. Mä arvasin, että kun mä olen kovemmassa kännissä, mun tunteet käy ihan ylikierroksilla ja suutun näin kovin melkein tyhjästä. Okei, kyllä mulla on syy. Tomaksen käytös on aivan helvetin raivostuttavaa. Sekin miten se puhui mulle ihan äsken, kun tuli hakemaan mua sieltä parvekkeelta. Heitti kai läppää, mutta ei se pahemmin edes hymyillyt. Ja kyllä mua sekin ärsyttää vähän, että se selkeästi halusi, että mä lähden. Vaikken mä sitä haluaisi myöntää, niin kyllä mä jollain tavalla olisin tahtonut jäädä.

Mä tumppaan hetken päästä sen röökin ja meinaan lähteä kotiin, mutta sitten mä jäädynkin paikoilleni. Mä haluan mennä takaisin tuonne, ja puhua Tomaksen kanssa. Tai oikeastaan mä haluaisin mennä huutamaan sille. Mä olen ollut niin herkillä koko viikon ja mä olen ärsyyntynyt niin pienistä asioista. Tekisi niin hyvää saada heittää mun kaiken vihan sen naamaan koska sen syytä tämä kaikki vittu on.

Mä toimin ennen kuin ehdin miettiä asiaa liikaa. Mä painun takaisin sisään ja melkein juoksen portaat ylimpään kerrokseen asti, ja tajusin vasta siellä että olihan tässä talossa hissikin. Sitten mä lyön ovea nyrkillä muutaman kerran ja valmistaudun näkemään sen ärsyttävän hyvännäköisen naaman. Mä tiedän, ettei mun kannattaisi, mä tiedän, että tämä on typerää ja lapsellista. Mutta ihan sama, mä olen kännissä ja mua ei vittuakaan kiinnosta mikä on järkevää ja mikä ei.

Ovi avautuu hetken päästä ja mä näen juurikin sen ärsyttävän hyvännäköisen, mutta myös tosi hämmentyneen naaman. Mä työnnyn sen ohi ovesta sisään ja kävelen niiden isoon olohuoneeseen, ja käännyn sitten katsomaan sitä. Olen edelleen vähän hengästynyt tuosta juoksemisesta.

"Leo, mitä sä-" Tomas aloittaa tosiaankin hämmentyneenä, mutta mä keskeytän sen.

"Turpa kiinni", ärähdän sille. "Mua vituttaa aivan älyttömästi, kun sä käyttäydyt tolleen. Mil oikeudella sä katot mua silleen miten sä katoit aiemmi? Ensin teet sen ihan vitun oudon jutun siel bileissä, sit sä yrität puhuu mul koulussa niiku normaalit ihmiset puhuis ja sit olit kuitenki vitun ilkee eilen, ja tänään halusit selkeesti vaa vittuilla mulle kun päästit mun kaverit tänne ja sit myöhemmi hoputat mut ulos, mut siin välissä sä katot mua sillee nii ku oisit... nii ku oisit..."