Tell me you hate me

Luku 17 - mä olen ihan liian pilvessä, taas

Tomas

Mä en osaa sanoa, kumpi viikko on ollut paskempi; tämä vai edellinen. Mä olen ollut ihan yhtä pahalla tuulella ja mun kaverit ja perhe ovat ihmetelleet sitä jo melkoisesti. Mä en pysty keskittymään mihinkään, ja mua vaan ärsyttää koko ajan, koska mä olen kirjaimellisesti aivan sekaisin. Aivan sekaisin Leon Aaltosen takia. Ja se ajaa mut oikeasti hulluksi.

Onneksi perjantai saapuu melko nopeasti, ja mä pääsen lähtemään helvettiin koulusta. Mä olen taas pitkästä aikaa vähän paremmalla tuulella, koska mä tiedän, ettei mun porukat ole kotona eikä ne tule olemaan koko viikonloppuna siellä. Äiti, iskä ja Jokke on lähteneet mun mummille kylään. Saan olla ihan rauhassa äkäinen ilman, että äiti ja iskä kyselee multa koko ajan että onko kaikki hyvin. Mä en edes halua kuvitella, mitä ne sanoisi, jos kuulisi syyn mun huonolle tuulelle. Ne ei edes tiedä, että mä olen bi, vaikka varmaan koko mun koulu tietää. En mä oikeasti usko, että niillä olisi sitä vastaan mitään, mutta musta tuntuu, että se olisi niille vähän vaikeaa. Tai hämmentävää ennemminkin. Aluksi siis. Mä en ole vaan jaksanut käydä sitä keskustelua niiden kanssa, en mä muutenkaan puhu niille juurikaan mun asioista.

Mä parannan mun repun asentoa olalla ja otan mun tummanvihreän pipon pois päästä, täällä on pitkästä aikaa jopa vähän lämmin. Aurinkokin paistaa välillä, mutta tuulee aika kovaa. Syksy on tosiaan alkamassa, ja mä en todellakaan ole odottanut sitä. Mä kävelen ratikkapysäkkiä kohti ja mietin sitä, kuinka Leo juoksi pois mun luota keskiviikkoaamuna. Mä olin miettinyt - valitettavasti - koko alkuviikon miksei sitä ole näkynyt, ja sitten kun mä lopulta sen näen, se ei näyttänyt ollenkaan hyvinvoivalta. Mä en ole varmaan edes nähnyt Leoa niin väsyneen ja alakuloisen oloisena ennen. Ja mä olen varma, että se on mun syytä. Mä sain sille tuollaisen olon. Mun takia se ei tullut kahteen päivään kouluun. Tai niin mä ainakin oletan, ei Leo yleensä ole poissa ollut. Se tuntuu musta vähän pahalta, koska mä... no, sanotaanko, että se suudelma oli ihan vitun uskomaton. Mä en ole tuntenut sellaista intohimoa kenenkään muun kanssa.

Mutta vaikka mä ajattelenkin noin, on mun fiilikset olleet todella negatiiviset ja en mäkään ole pystynyt oikein nukkumaan. Mua ahdistaa todella paljon mun fiilikset Leosta, koska musta tuntuu, että mä olen ihan vitun pahasti ihastunut siihen. Ja samaan aikaan mä en voi edelleenkään sietää sitä, en ollenkaan. Ja nämä asiat saa mut sekoamaan, mikä ei ole kyllä mitenkään outoa. Mä en voi uskoa, että olen joutunut tällaiseen tilanteeseen.

Mua myös nolottaa se, miten mä puhuin sille silloin kun mä sen näin. Leo ei halunnut edes katsoa mua silmiin, eikä sanonut mulle kuin pari sanaa ennen kuin lähti mua pakoon. En mä normaalisti olisi noin käyttäytynyt tai halunnut välttämättä edes puhua, jos se olisi tullut maanantaina kouluun mä olisin varmaan vaan ignoorannut sen tai enintään mulkaissut sitä. Mutta mä olin oikeasti huolissani siitä. Olin myös maanantaina kuullut ohimennen osan Joa Laineen ja Alex Virtasuon keskustelusta, ja toinen niistä ihmetteli, missä helvetissä Leo oikein on. Ja kyllä, mua todellakin vituttaa se, että mä olin huolissani Leosta.

Mutta tähän liittyy kyllä muutakin. Mä olisin ollut ihan tarpeeksi hämilläni siitä hetkestä, kun me oltiin siellä kuistilla, mutta myöhemmin sinä yönä tapahtui jotain muuta. Mä olin lähtenyt sieltä bileistä kokonaan, ensin olin kyllä istunut kuistilla ainakin tunnin ja miettinyt vaan koko ajan sitä mitä oli tapahtunut. Sitten mä menin kävelemään sinne rankkasateeseen, ja välillä istuskelin bussipysäkeillä ja poltin tupakkaa. Kun kello oli jo varmaan puoli neljä aamulla, mä päätin lopulta lähteä himaan päin, mutta hetki sen jälkeen mä näen jonkun nukkuvan kadun vieressä penkillä. Ja ei mulla kauaa mennyt, että tunnistin sen Leoksi. Se oli aivan vitun kännissä, ja mulla meni varmaan vartti että sain sen edes hereille siitä. Mä mietin ensin, pitäisikö mun vaan jättää sen siihen, mutta en mä pystynyt. En mä ketään muutakaan olisi viitsinyt jättää, ja se oli vielä Leo. Mä olin itsekin ihan sekaisin siinä kohtaa enkä mä oikeastaan olisi halunnut nähdä Leoa, koska mua ahdisti se että olin oikeasti juuri suudellut sitä, mutta mä talutin sen kiltisti kanssani bussipysäkille ja menin sen kanssa steissille asti. Leo oli vähän virkeämpi, kun me päästiin sinne, ja virkeni lisää kun odotin sen kanssa sen bussia, mikä menisi itään. Ei me juurikaan puhuttu, mutta sitten Leo sanoi jotain mikä sai mut kirjaimellisesti melkein pyörtymään.