Tell me you hate me

Luku 15 - ooks sä mustasukkainen?

Tomas

Mä tiedän, että mä olen käyttäytynyt koko viikon aivan vitun typerästi, mutta en ole jaksanut välittää. Mä olen ollut todella ärtynyt ja ainoat keskustelut mun perheen kanssa on ollut riitelyä, mutta en ole kyllä kauheasti heitä nähnyt muutenkaan. Koulussa mä olen ollut entistä ilkeämpi kaikille ketkä nyt mua milloinkin sattuu ärsyttämään, mä olen jopa onnistunut suututtamaan meidän bilsan open niin, että se heitti mut ulos luokasta. Kaikki kyllä vihaa sitä opettajaa, mutta mä varmaan eniten. Kaikista ilkein mä olen - tietysti - ollut Leolle ja sen kavereille. Olen vittuillut niille aina kun mä olen ne jossain päin koulua nähnyt ja mun kaverit ovat seuranneet esimerkkiä. Totta kai ne on vittuilleet takaisin, mutta oikeastaan vain Joa ja Alex, ei Leo. Leo on vain tuijottanut mua vähän säikähtäneesti eikä ole sanonut juuri mitään, vaan sen kaverit on huudelleet sen selän takaa.

En mä ole tällainen. Mä en tiedä, mikä mua vaivaa, en mä ole mikään nolo kakara joka saa huudot opettajilta ja joka kiusaa muita koulussa. Mua vaan vituttaa koko ajan jokin, ja mä en oikein tiedä, mikä.

Mutta mä pelkään. Pelkään ihan helvetisti, että syynä tähän on se vitun kiharatukkainen vaalea idiootti, joka sai mut ihan sekaisin viime viikonloppuna. Mä pelkään niin kovin, että mä olisin jollakin sairaalla tavalla kiinnostunut siitä, että mä en edes tiedä mitä mä sitten oikeasti tunnen. En mä edes osaa ajatella tykkääväni siitä, mutta miksi mä sitten ajattelen sitä niin paljon? En mä halua myöntää itselleni mitään noin sairasta. Että mä oikeasti tykkäisin Leo Aaltosesta. Hyi vittu.

Lauantai-iltapäivällä mä istun skeittiramppien penkillä ja poltan kukkaa mun porukan kanssa. Jonathan istuu sen laudan päällä mun edessä, ja Aarne mun vieressä. Daniel yrittää harjoitella uutta trickiä kauempana. Välillä se kompastelee ja kaatuu ja sitten Jonathan nauraa sille niin kovin että se melkein suuttuu. Mulla on pitkästä aikaa ihan hyvä fiilis, mutta kyllä mun oloni on silti aika kireä. Oon poltellut tällä viikolla enemmän kuin ennen, koska olen vain yrittänyt rentoutua jotenkin. Se on ollut ihan super hankalaa.

"Pitäiskö meiä kohta lähtee sinne Emilille?" Jonathan ehdottaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Mä mutristan huuliani ja kadun sitä, että menin suostumaan tähän. Me ei olla pitkään aikaan jaksettu mennä Rantalan bileisiin, mutta jostain syystä mun kaverit haluaa tänään mennä. Ne joutui suostuttelemaan mua melkein tunnin ennen kuin suostuin, ja sekin oli osittain vain siksi, että Daniel tarjoutui ostamaan mulle kontin kaljaa.

"Tomas, älä jaksa näyttää noin vittuuntuneelta", Aarne toruu mua, kun huomaa mun ilmeen.

"No niimpä, mikä vittu sua oikee vaivaa taas? Oot aina ennen ollu edes vähä messissä, ku ollaa menossa johonki juhlimaan", Daniel sanoo, kun on tullut kuuloetäisyydelle. Se lösähtää maahan istumaan ja nojaa käsillään lämmintä asvalttia vasten. Taivas on täynnä valkoisia pilviä, mutta on tosi kuuma. Myöhemmäksi onkin ennustettu sadetta ja ukkosta.

"No en tiiä, ei mikää", mä mutisen ja haron hiuksiani. Mä asettelen mun vintage -takkia ja totean sitten, että olen ylipukeutunut tähän hiostavaan ilmaan. En mä kuitenkaan halua riisua mun takkia, koska se kuuluu mun asuun.

"Just joo", Jonathan tuhahtaa, mutta ei uskalla vittuilla mulle sen enempää. Kyllä mun kaverit tuntee mut sen verran hyvin että tajuaa pitää turpansa kiinni silloin, kun mä olen pahalla tuulella. Eikä ne myöskään viitsi kysellä liikaa. Mua kyllä toisaalta harmittaa, en mä halua pilata niiden fiilistä ja olla ilkeä.

"Okei sori, kyllä mä piristyn. Lähetää ostaa juomat nii voidaa alotella matkalla", mä tokaisen ja nousen ylös. Potkaisen Jonathania hellästi perseelle että se nousisi myös, ja väistän sitten sen lyöntiyritystä. Me kerätään meidän kamat ja laudat ja lähdetään K-markettia kohti.