Tell me you hate me

Luku 19 - jos sä kerrot, nii mäki kerron

Tomas

Mun pää tuntuu siltä, että se painaa jotain tonnin, kun mä istun yksin mun kodin lähellä olevan rampin penkillä sunnuntai-iltana. Mun darra on ollut tosi paha koko päivän, mutta ei se mun morkkista voita. Tai miten mun olotilaa nyt voisikaan kutsua, en mä tiedä oikein mitä mä tunnen.

Mä sytytän röökin ja nojaan kyynärpäitäni mun polviin. Mä olen miettinyt koko päivän sitä mitä aamuyöllä tapahtui. Kun mä heräsin joskus kahdelta päivällä yksin mun sängystä ilman vaatteita, mä olin ihan varma että olin nähnyt tosi selkeää unta jossa mä ja Leo pantiin. Mutta kun mä olin aikeissa mennä suihkuun, mun kaulassa ja rintakehässä oli muutama fritsu ja sitten mä vasta pystyin uskomaan siihen, että se oikeasti tapahtui. Ja sitten mä istuin meidän parvekkeella melkein koko loppupäivän, koska mä olin liian järkyttynyt tehdäkseni mitään.

Mä haron mun sotkuisia hiuksia ja tuijotan lasittuneena kauempana olevaa tietä, jossa menee välillä autoja ja busseja. Ilta on vähän viileä ja tuulee, mutta taivas on pilvetön ja auringonlasku kauniin oranssi. Mä mietin, millaista koulussa tulee olemaan huomenna. Mä ja Leo ollaan kahdella samalla tunnilla, äikässä ja valinnaisessa liikassa (missä me ollaan monta kertaa melkein tapeltu ja pistetty se niiden palloilulajien piikkiin, esimerkiksi koripallon tai sählyn.) Tosin voihan se olla, ettei Leo taaskaan ilmaannu paikalle pariin päivään. Se on melkein jopa todennäköistä, koska viimeksi, kun se lintsasi, me oltiin vain pussattu. Nyt se on lauennut mun suuhun joten mä olen aika varma, ettei se enää ikinä uskalla katsoa mua silmiin.

Mua vähän hymyilyttää mun äskeinen ajatus, ihan vaan siksi koska se oli ihan hiton mahtavaa. Mä olen kyllä harrastanut seksiä jätkän kanssa ennen, mutta en todellakaan tuolla tavalla. Ei se ikinä ole tuntunut tolta, eikä se ikinä ole ollut noin helvetin intohimoista ja täynnä tunnetta. Mä olen ihan varma, että Leo on oikeasti ihastunut muhun. Mutta se on sitten eri asia, haluaako se tehdä asialle enää mitään. Leo tuskin haluaa olla homo, tai bi, ja olen varma että se tekee mitä vain kieltääkseen sen faktan itsessään. Onhan se sitä tehnytkin, paitsi kännissä se ei näköjään osaa.

Kun mä lopulta päätän lähteä takaisin kotiin, kello on jo jotain yli kymmenen. Mua jännittää niin paljon Leon näkeminen, etten mä saa unta. Mä olen hereillä vielä kolmelta yöllä ja mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että Leo vie mun yöunet nykyään niin usein. Yritän vain uskotella itselleni, etten mä edes tule näkemään sitä huomenna. Mikä on varmaan totta.

Mä herään totta kai myöhässä, ja missaan ekan tunnin kokonaan. Se ei ole mitenkään uutta. Mä nukuin ehkä kolme tai neljä tuntia, joten mun olo ei ole mikään paras mahdollinen, kun mä tallustan koulua kohti sporapysäkiltä. Mulla olisi nyt heti valinnaisliikkaa ja mua vähän hermostuttaa. En osaa yhtään sanoa, onko Leo paikalla vai ei. Mä vilkaisen mun puhelimen näytöltä kelloa ja totean, että näköjään myöhästyisin myös tältä tunnilta.

Laahustan kouluun päästyäni poikien pukkariin, joka onkin jo tyhjillään, koska tunti on alkanut noin viisi minuuttia sitten. Mua vituttaa, en jaksaisi yhtään juosta jonkun sählypallon perässä, musta tuntuu että olen vieläkin vähän darrassa. Nojaan valkoista tiiliseinää vasten ja pysähdyn miettimään, kannattaisiko mun edes laittaa mun Niken sisäpelikenkiä jalkaan ja pitäisikö vaan mennä koulun pihalle istumaan ja polttamaan.

Mun ajatuksenkulku keskeytyy kun pukkarin ovi käy, näköjään en ole ainut kuka on myöhässä. Mä en heti edes tajua katsoa, kuka pukkariin tulee, mutta sitten mä näen mun silmänurkasta tutun, vaalean kiharapehkon. Mikä sattuma, että sekin tuli myöhässä.

Mä käännän pääni sen suuntaan, ja kohotan kulmiani vähän huvittuneena, kun Leo oli pysähtynyt ovensuuhun ja näyttää siltä, että sen jalat ei yhtäkkiä enää toimi. Vaikka mä näytän ulospäin varmaan tosi rennolta, mun sydän hakkaa kovaa rintakehässä. Mulla ei ole mitään hajua, miten Leo kohtelee mua. Sen järkyttyneestä ilmeestä päätellen mä en usko että se ainakaan juoksee halaamaan mua.