Tell me you hate me

Luku 13 - vitun ihana kultapoika

Tomas

Mä olen ollut hereillä jo melkein pari tuntia, kun aurinko vasta alkaa paistamaan puiden läpi meidän mökin pihaan. Mä istun terassilla ja olin juuri syönyt aamupalaa, ei mulle kyllä paljon ruoka maistunut. Mä en melkein ikinä syö aamuisin, mutta nyt oli pakko kun olin valvonut jo niin kauan.

Kello on kohta vasta kahdeksan, ja mä todella yllätyn, kun huomaan Leon astuvan ulos saunamökin makkarin ovesta. Se jää seisomaan paikoilleen typerän näköisenä hiukset ihan pystyssä, ja mua vähän hymyilyttää.

Mä en saanut nukuttua kuin ehkä pari tuntia yöllä, jos sitäkään. Miten mä olisin saanut, kun Leo Aaltonen makasi siinä alle kahden metrin päässä musta? Se oli niin outoa, älytöntä. Mä vaan pyörin siinä kapeassa sängyssä ja välillä katsoin, kun Leo nukkui. Tai en mä ole ihan varma, nukkuiko se edes koko ajan, pyöri sekin aika paljon. Enkä mä myöskään ihan tiedä, miksi mä välillä katsoin sitä. Oli se ihan söpön näköinen, kun se makasi jossain ihmeellisissä asennoissa suu auki ja tuhisi tosi kovaa, mutta ehkä mulla oli vaan tosi tylsää. Joskus kuuden aikaan mä sitten nousin ja menin tupakalle laiturille, ja vaan kelasin eilisiltaa. Se oli niin kummallista. Puhua Leon kanssa ilman, että me riideltiin. Ei me nyt ihan hirveästi puhuttu, mutta enemmän, kuin mitä ikinä ennen. Ja ei se edes ollut kiusallista, vaikka me istuttiin siinä penkillä hiljaa ja tuijotettiin merta. Mua hymyilyttää vähän taas, kun mä mietin sitä, kuinka Leo nolostui kun katsoi mua. Totta kai mun oli pakko heittää siihen sellainen vittuileva ja vähän ylimielinen kommentti, mutta oikeasti mä kyllä vähän kiusaannuin siitä. Mä en ymmärrä, miksi, olen mä tottunut siihen kun ihmiset katsoo mua. Eikä se ikinä häiritse, mutta Leon katseessa on jotain erilaista. Ehkä se on vaan ne sen pisteliäät, harmaat silmät, mitkä saa mun oloni epämukavaksi. Ei kai se mitään muuta voi olla.

Leo istahtaa mökin portaille ja sytyttää röökin. Mä katselen sitä ja puren mun alahuulta. Mä olen yrittänyt sivuuttaa koko tämän reissun ajan sen yhden asian, mikä on käynyt mun mielessä välillä mutta en ole halunnut ajatella sitä sen enempää. Se on juuri tuo asia, mitä äskenkin mietin Leon ulkonäöstä ja sen katseesta, mikä saa mut kiusaantumaan. Ja se miten mä katsoin sen huulia, ihan vahingossa. En mä vittu tiedä, miksi mun päässä käy tällaisia asioita henkilöstä jota kirjaimellisesti vihaan, ehkä mä olen vaan puutteessa ja ehkä mä jollakin tavalla nautin siitä, miten mä pystyn vaikuttamaan johonkin ihmiseen noin paljon miten mä vaikutan Leoon. Mutta kyllä se mua häiritsee. En mä ole ikinä miettinyt Leon ulkonäköä yhtään, mutta nyt mä olen jo useaan otteeseen kiinnittänyt siihen huomiota.

Mä onneksi havahdun mun ahdistavista ajatuksista, kun Leo yhtäkkiä ilmestyy siihen terassille. Mä huomasin vasta sitten, että mä olin jäänyt lasittuneena tuijottamaan sitä kohtaa, missä se oli äsken istunut. Mä lähes tulkoon makaan siinä sohvalla, ja näytän varmaan ihan räjähtäneeltä, mutta kyllä Leokin on vähän unisen näköinen. Se saa mut vähän virnuilemaan, kun sen hiukset on ihan sekaisin eikä niin kovin hienosti aseteltu, niin kuin yleensä.

"Nukuitko hyvin?" mä kysyn ivalliseen tapaani, ja vähän yllätyn, kun Leo istuu siihen samalle sohvalle toiseen reunaan. En mä olisi uskonut sen haluavan viettää aikaa mun kanssa näin aikaisin aamusta. Ehkä se ei vaan viitsi mennä sisälle, kun meidän porukat varmaan kuorsaa siellä vielä.

"No en itseasiassa", se tokaisee ja nojaa päätään sohvan selkänojaan. Mä vaan hymähdän ja katselen taivaalla lentäviä lokkeja. Aamu on tosi lämmin, ja ilmassa tuoksuu männyltä ja merivedeltä. Mä nautin tästä, kun saa vaan olla ja hengittää ja kuunnella luonnon ääniä. Mä olen usein kesällä herännyt tosi aikaisin ja kun en ole enää saanut unta, niin olen lähtenyt ulos, ja mennyt vaan istumaan jonnekin nättiin paikkaan ja poltellut ja ajatellut. Se on terapeuttista. Talvisin mä en ikinä tee niin, olen vaan lähinnä sängyn pohjalla ja nukkunut jotain talviunta. Mulla on talvella aina kauhea kaamosmasennus enkä jaksa tehdä mitään.