Tell me you hate me

Luku 9 - sunnuntain tasottavat

Tomas

Lauantai-aamuna mä säpsähdän hereille Jokken huutoon puoli yhdeksältä. Hieron silmiäni ja lyön pari kertaa seinää ihan vain siksi, että Jokke vituttaa mua niin paljon juuri nyt. Mun päässä jyskyttää ja pyörii, vaikken ole edes noussut vielä. Auringonvalo pilkistää ärsyttävästi mun pimennysverojen reunasta ja mun huoneessa on aivan tukalan kuuma ja haisee tupakalta.

Eilinen ilta on melko sumun peitossa. Mä sanoin Leolle ehkä pahemmin kuin mitä olen ennen sanonut, ja se oli puoliksi vahinko. Oltiin polteltu juuri ennen Irish Pubiin suuntaamista ja mä olin tosi pahasti pilvessä, ja kun pahin oli helpottanut, mä vasta tajusin, mitä mä sanoin. En kuitenkaan jaksanut välittää siitä sen enempää. Leon reaktio oli jälleen kerran huvittava, ja se säikähti ihan mielettömästi. Mä join paljon ja pidin hauskaa kavereideni kanssa, mutta kyllä mä välillä vilkuilin Leoa silloin, kun tiesin missä se on. Ihan vain siksi, että aina, kun se huomasi mun katsovan sitä, se kääntyi salamannopeasti pois ja meni tosi vaikeaksi. Myöhemmin kun mä olin tosi kännissä ja sekaisin, mä en enää kuitenkaan pystynyt olemaan siellä sen takia. Mä en tiedä miksi, mutta en todellakaan jaksa alkaa analysoimaan syitä sille nyt. Lähdettiin joskus yhden aikaan sieltä ja mentiin meidän vakkaripubiin The Rocksiin ja juteltiin vanhojen moottoripyörä-äijien kanssa, ja pystyin silloin jopa rentoutumaan.

Mä nousen hetken päästä istumaan ja pitelen päätäni, odottaen, että pahin huimaus lähtee. Sitten mä laahustan ulos huoneestani. Siristän silmiäni, kun saavun meidän ihan liian valkoisesti sisustettuun, kirkkaaseen olohuoneeseen, jossa mun äiti siivoaa ja Jokke istuu sohvalla katsoen jotain komediasarjaa. Se ei riehu enää, enkä edes jaksa kysyä, mikä sillä oli. Jokke on murrosikäinen ärsyttävä esiteini, ja raivoaa välillä ties mistä. Menen vain pörröttämään sen tummanruskeaa, kiharaa pehkoa. Se kääntyy katsomaan mua vihaisesti ja lyö mun käden yllättävän kovaa pois.

"Katos vaan, sähän oot aikasin hereillä", kuulen mun isän äänen selkäni takaa. Sillä on puku päällä ja termosmuki kädessä.

"Ooks sä taas menossa töihin?" kysyn ja otan jääkaapista cokispullon ja juon suoraan pullosta. Ah, maistuupa se hyvältä näin darraisena. Iskä katsoo mua paheksuvasti, muttei sano mitään.

"Käyn siellä kääntymässä", se vastaa ja käy pussaamassa äitiä poskelle ennen kuin suuntaa eteiseen ja ovesta ulos. Nojaan keittiön tasoon ja katson hetken lasittuneena telkkaria. Äiti tuhahtaa hetken päästä varmaan siksi, koska mä ja Jokke näytetään ihan samalta, kun tuijotamme molemmat ruutua. Mä katson siihen ja kurtistan vähän kulmiani. "Täh?"

"Taisit olla taas baarissa?"

Käännyn katsomaan taas telkkaria enkä vastaa mitään. Äiti on selkeästi huolestunut musta ja mun päihteidenkäytöstä. En mä ihmettele sitä ollenkaan, onhan sen esikoinen kuollut niiden takia. Vaikkei se varmasti ihan kaikkea mun käyttämisestä tiedä, uskon, että se huomaa vähän samoja merkkejä kuin Aksussa oli.

Äiti huokaisee hiljaa ja siirtyy pyyhkimään keittiön tasoja sipaisten lyhyttä, vaaleaa polkkatukkaa pois kasvoilta. "Et sitte tee ens viikonlopulle mitään suunnitelmia."

Mulla menee hetki, että tajuan mistä se puhuu, mutta sitten muistan. Painan kädet naamalleni ja murahdan hiljaa lievästi vittuuntuneena. Se hemmetin mökkireissu.

"Mä teen mitä vaan ettei mun tarvi tulla", mä anelen, vaikka tiedän, ettei sillä ole mitään merkitystä. Niin kuin arvasinkin, äiti vain mulkaisee mua vihreillä silmillään ja lähtee huoneesta.

Mä painun parvekkeelle tupakalle ja lösähdän sen sohvalle. Kun mä olen saanut mökkireissun mielestäni, mua alkaa masentamaan. Sytytän tupakan ja nojaan päätäni selkänojaan ja katson ylimmän kerroksen parvekkeelta avautuvaa kaunista näkymää, kun aurinko on juuri noussut rakennusten takaa ja saa parvekkeelle varmaan kahdenkymmenen asteen lämpötilan. Kyllä mua vähän pistää sydämestä, kun näen, miten äiti katsoo mua huolestuneena ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se kelaa. Se miettii Aksua ja pelkää, että mulle käy samalla tavalla. En mä voi sanoa, etteikö mulla olisi koskaan käynyt mielessä se itsekin. En mä vielä puoli vuotta sitten poltellut näin paljon, ei kukaan mun kavereista. Mä olen myös hyvin tietoinen siitä, että mä polttelen meistä eniten. Mä olen usein se, ketä hankkii muille meidän porukasta, ja samalla hankin itselleni enemmän kuin muille. En tiedä, onko mun käyttö ongelma. Ei se tunnu siltä, mutta ehkä muiden silmään se saattaa vaikuttaa siltä.