Tell me you hate me

Luku 11 - mökkeilemään

Tomas

Vaikka tämän viikonlopun sää onkin ihanteellinen mökkeilylle ja mä todella tykkään meidän mökistä, mua ei todellakaan huvittaisi olla täällä nyt. Vietettiin alkukesästä täällä muutama päivä mun kavereiden kanssa, ja se oli hauskaa. Onhan tämä mesta oikeasti upea; korkeakattoinen, suurella parvella varustettu moderni mökki jossa on upea sisäsauna, vessa ja suihku rannan lähellä olevan kodikkaan puusaunan lisäksi. En mä Leoa tänne kuitenkaan olisi halunnut kutsua.

Mä löhöän terassilla olevalla sohvalla bisse kädessä ja katson huvittuneena, kun mun äiti yrittää lakaista terassilta neulasia pois kauhealla vauhdilla. Se on niin perfektionisti, että on viettänyt koko tämän tunnin, jonka olemme ehtineet olla täällä, pelkästään siivoamalla paikkoja. Se ehti juosta jo imuroimaan meidän saunamökinkin makkarin, jossa  on pari sänkyä. Iskä on taas purannut kauppakasseja, joita ne raahasi tänne varmaan viisi. Jokke ei tullut ollenkaan, vaan meni mun tädille Espooseen yökyläilemään. Onneksi äiti ja iskä antaa mulle sen verran armoa, ettei pakota mua tekemään mitään. Ne on kai ymmärtänyt, miten vähän mä haluan viettää aikaa Leo Aaltosen kanssa ja että tämä on oikeasti uhraus multa.

Mä suljen silmäni hetkeksi ja nautin auringon lämmöstä. Rentoutunut oloni ei kuitenkaan kestä kauan, koska kuulen hetken päästä auton ajavan meidän hulppean mökin pihaan. Äiti ja iskä menee heti vastaanottamaan meidän ihanat vieraat ja patistaa muakin mukaan. Mä en kuitenkaan saa persettäni irti sohvasta vaan tuijotan sinistä taivasta katse lasittuneena ja vähän ahdistuneena. Tai oikeastaan, mua hermostuttaa enemmän. En mä oikein tiedä, miksi. Ei mua ikinä hermostuta Leon näkeminen. Ehkä se on vaan tämä koko asetelma, mikä mua hermostuttaa. En mä ole ikinä viettänyt Leon kanssa näin kauan aikaa.

Mä lopulta nousen, kun kuulen askelia ja mun äidin iloista puhetta polulta, joka vie tähän terassille. En mä usko vaikuttavani ollenkaan hermostuneelta, koska poltin kukkaa äsken meidän laiturilla. Mä en tiedä, haistaako sen musta, mutta ainakaan mun vanhemmat ei ole juuri ikinä kommentoineet asiaa. Tai sitten ne eivät vain uskalla. Vedän kasvoilleni leveän virneen, kun Leo, sen äiti Tanja ja Tanjan miesystävä Mikael saapuvat kulman takaa terassille. Mä tukahdutan mun huvittuneen naurun, kun mä näen Leon. Se ei voisi näyttää vittuuntuneemmalta. Kyllä mä silti vähän yllätyn, että sillä on vaaleansiniraidallinen, lyhythihainen kauluspaita päällä ja vaaleat chinot jalassa. Ihan muako varten se pukeutui noin siististi? Hahah, varmasti.

En tajunnut, että Leo huomasi, kuinka mä katsoin sitä päästä varpaisiin virnuillen. Mä kohtaan sen harmaiden silmien katseen, joka on... en oikein osaa sanoa, millainen. Ehkä vähän jännittynyt? Mutta ei iloinen ainakaan.

"Moi ja tervetuloa!" mä sanon sitten, kun tajuan, että vain pällistelin paikoillani sanomatta mitään.

"Kiitos! En oo muuten nähnytkään sua pitkään aikaan, onpa susta tullut komea", Tanja sanoo iloisesti ja halaa mua. Se tuoksuu vahvasti hajuvedeltä ja tupakalta. "Ja pitkä!"

Mä vilkaisen Leoa virnistäen edelleen, ja se mulkaisee äitiään, mikä huvittaa mua suunnattomasti. "Kiitos", mä vastaan naurahtaen.

Äiti ohjaa Tanjan ja Mikaelin sisälle iskä niiden vanavedessä, ja kuulen hämmästyneitä huudahduksia, varmaan meidän upean mökin takia. Leo jää selkeästi kiusaantuneena seisoskelemaan terassille ja vilkuilee mua ja vanhempiaan vuorotellen, jotka näkyvät mökin avoimesta ovesta. Mä en vieläkään voi lopettaa virnistämistä. Sen olemus on kuin jonkun viisi vuotiaan pojan, kun se vaan seisoo paikoillaan eikä tiedä, mitä tehdä. Jollain tapaa ihan suloista.

"Mitä sä noin kovin virnistelet?" se kysyy hetken päästä katsoen mua melko ilmeettömästi. Mä havahdun erittäin häiritsevästä ajatuksestani, ja kohotan vähän kulmiani.