Clarissa POV
Olisimme tänään siirtelemässä suurimpia kamoja minun kämpiltäni tänne Aleksin luo, joo, aloitettiin tämä muuttaminen tosiaan erittäin nopeasti. Mutta miksi ei tekisi sitä heti pois alta?
Pistän päälleni verkkarit, ja valkoisen topin, hiukset laitan vain nopeasti nutturalle sillä kuka näyttää mallilta muuttaessaan?
Kävelen keittiöön jossa Aleksi jo tyhjentelee kaappejaan jotta saisin omia kamojani niihin.
"Lähen siis Porkon kanssa sinne omille kämpille?" Varmistan häneltä, ottaen Aleksin auton avaimet pöydältä. "Joo, koitatte tuua vaa mahollisimman paljo kerralla." Hän muistuttaa, ja hymyilee minulle.
"Juu, oot rakas." Vastaan tälle hymyillen, ja annan suudelmam tuon huulille nopeasti ennenkuin lähden ulko-ovelle päin.
Jaaha, muuttoa Joonaksen kanssa. Mitäköhän tästä tulee?
___
"Minne nää laitan?" Joonas kysyy pitäen kädessään vaatepinoa. "Pistä ne tohon, heitän ne pois." Vastaan hänelle, ja tuo laskee vaatteet maahan.
"Pitää vähä karsii et mahtuu sit sinne Alen luo." Totean Joonakselle, ja saan naurahduksen vastaukseksi.
"Tosi vaikee ajatella että ootte ollu jo vuoden yhessä, vastahan te tapasitte!" Joonas toteaa, ja saa minutkin tajuamaan että vuosihan tässä on jo vierähtänyt.
"Niimpä, mut toivottavasti tää vuosi ei oo ollu teille muille ihan kärsimystä ku vien Aleksin huomion välillä pois teistä." Naurahdan tälle, ja Joonaksen kasvoille ilmestyy sarkastinen hymy.
"Sä teet Aleksin onnelliseks, ja oot hyvä tyyppi. Miks me kärsittäis? Plus, susta on kehittyny mullekin tosi hyvä frendi." Joonas vastaa, ja ottaa minut halaukseensa.
"Aww, älä ny alan kohta itkemää." Varoitan häntä, ja jatkan vaatteiden lajittelemista.
Joonaskin lähtee keittiööni, ja jatkaa astioiden laittamista laatikkoihin.
Toivottavasti rakkaat muumi mukini pysyvät ehjänä tämän matkan.
"Minne nää menee?" Kuuluu kysymys keittiöstä, ja lähden kävelemään sinne.
Saapuessani keittiöön, alkaa kuitenkin huimaamaan aika helvetisti. "Clarissa? Ootko sä kunnossa?" Tuo kysyy arasti, ja kuulen huolen tuon äänessä.
"Huono olo?" Tuo jatkaa kyselyä, ja nyökkään vain hänelle.
Tuo ottaa lasin pöydältä, ja laittaa siihen hanasta vettä.
"Juo tää." Hän toteaa ojentaen kyseisen lasin minulle. Teen niinkuin hän sanoo, ja oloni helpottaa heti.
"Veren sokerit varmaa heittelee, ei täs mitää." Totean hänelle, ja lasken lasin pöydälle.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
