Feeling You || Alex Mattson

Vanhemmat

Clarissa POV

"Joo, no jos teille tulee jotain nii soittakaa vaan tosta kellosta nii hoitaja tulee tänne." Henna hymyilee ovelta, ja pian sulkee sen perässään.
Eden on tällä hetkellä paljasta rintakehääni vasten, sillä tuo söi äsken.
Aleksi on tällä hetkellä vessassa, joten olen hetken Edenin kanssa kahdestaan.
Eden nukkuu rauhallisesti rintaani vasten, ja kuulen tämän suloisen pienen hengityksen kaikessa hiljaisuudessa. Tämä sairaala sänky, että tämä helvetin sairaala kaapu ovat oikeastaan ihan mukavat.

En voi uskoa että Eden on nyt tässä. Onkohan jätkille kerrottu? No kuitenkin, Eden näyttää ihan isältään. Edenillä on ainakin Aleksin nenä ja silmät. Muut yhteläisyydet tietäisimme vähän myöhemmin.
Aleksi astuu vessasta ulos hymyillen, ja kävelee sänkyni viereen.

"Pistänks mä jätkille viestii?" Hän kysyy, ja nyökkään hänelle vain.
Hän ottaa puhelimensa esiin, ja pian alkaisi spämmi.
"Mä rakastan teitä tosi paljon." Kuiskaan Aleksille, sillä tämä bebe on erittäin syvässä unessa.
Aleksi painaa huulensa omilleni, nyt me olisimme tosiaan pieni perhe.

"Pitäs varmaan soittaa meidän vanhemmille." Totean suudelman loputtua. Tosiaan, olimme kertoneet raskaudesta meidän molempien vanhemmille, ja olemme me toistemme vanhemmille jutelleet puhelimessa, vaikka emme olekkaan koskaan tavanneet. Syy on se että aina joko Aleksilla tai minulla on töitä, tai meidän jommankumman vanhemmilla.

"Joo, haluuksä soittaa sun vanhemmille ekana?" Aleksi kysyy, ja nyökkään hänelle vain.
Otan puhelimeni käteeni, ja etsin sieltä äitini numeron.

"Moi! Onkos vauva jo täällä?" Kuulen äitini pirteän äänen puhelimen toisesta päästä. "Joo, on se. Se synty helposti ja se on täyden kympin poika." Kerron äidilleni naurahtaen, Aleksin kuunnellessa kaiuttimella olevaa puhelua hymyssä suin.

"Olikos Aleksi hyvänä tukena?" Äitini kysyy, ja tiedän hänen äänestään tuon itkevän. "Oli se, se oli tosi hyvin tukena joka vaiheessa." Totean hymy huulillani ja nostan katseeni Aleksiin joka hymyilee ujosti.

___
Hoidimme nyt vanhemmillemme soittamisen, ja kieltämättä sen jälkeen väsyttää aika kivasti. Onhan kello jo kymmenen illalla.
"Sitte ku me päästään kotii, nii pyydetääkö sit jätkät käymää?" Kysyn Aleksilta, tuon keinuttaessa Edeniä sylissään. Meille sanottiin että nyt vauvan pitäisi olla paljon ihokontaktissa, joten siksi Aleksi hoitaa tämän nukuttamisen ilman paitaa.
"Joo, pitää vaa kattoo ettei Porko oo heti tarjoomassa tälle pikkuselle bissee." Aleksi naurahtaa, ja minunkin huuliltani pääsee vastaava.

En malttaisi käydä nukkumaan, haluaisin vain katsella Aleksia Edenin kanssa. En voi uskoa kuinka se mies jolle annoin tanssin viimeisenä työpäivänäni päätyisi olemaan minun kanssa onnellisesti kihloissa, ja että nyt meillä olisi meidän oma pieni Edenimme.