Clarissa POV paria päivää myöhemmin
Istun vessan lattialla. Aleksi on kotona, joten minun pitäisi pysyä rauhallisena testiä tehdessäni. En edes haluaisi tietää että olenko raskaana, epäröin asian suhteen. Ajatus lapsesta ahdistaa.
En ymmärrä miksi, Violastakin on jo niin kauan.
Kuulen maailman ahdistavimman äänen. Ajastin. En halua tietää, en pysty. Hengitykseni alkaa raskaantua, paniikki alkaa muodostumaan kehooni.
Alan miettiä Aleksin silmiä. Ne rauhoittavat aina. Ennen sininen oli ollut minulle vain väri, niin kauan kunnes katsoin elämäni rakkautta silmiin.
Oloni on sekava. Minua pelottaa, ahdistaa, ja ärsyttää. En tiedä miksi mutta ajatus siitä että en tiedä tunteistani mitään ärsyttää minua.
Vedän syvään henkeä. Minun täytyisi saada tietää.
Käännän testin, ja katson sitä kauhuissani.
Se on positiivinen.
Vielä pari päivää sitten ajattelin 'olisiko se niin hirveää?' Kyllä, tämä oli aivan kamalaa.
En ole valmis. En pysty tähän. Pelkään tätä lasta. Pelkään että minuun sattuu uudestaan, ja että Aleksiin sattuu uudestaan.
Käteni alkavat täristä, eikä hengityskään onnistu. Käteni alkavat hikoilemaan, en pysty tähän.
Näen sivusilmällä vessan oven avautuvan. Voi perkele.
Aleksin kasvoilla näkyy järkytys. Hän näki testin kädessäni. Hänen katseessaan näkee pelon, mutta hän ei siltikään sano mitään. Se minua huolettaakin.
Hän käy viereeni istumaan, ja ottaa minut halaukseen. Kaivaudun mahdollisimman lähelle häntä, en pysty tähän yksin. "Mä en pysty tähän, muo pelottaa." Itken hänelle, ja tiedän hänenkin kasvoillaan valuvan kyyneliä.
___
Istumme sohvalla, molemmat hiljaa. En tiedä mitä sanoa, ensimmäistä kertaa ikinä.
"Mitä me tehää?" Kuulen Aleksin kysyvän hiljaisuudessa. Minä en tiedä. En osaa vastata.
Tiedän vain että asia ahdistaa minua aivan helvetisti.
"Mä en tiiä oonks mä valmis. Muo ahistaa tää juttu, muo suoraan sanottuna pelottaa." Tunnustan tälle, ja nousen seisomaan. Jalatkin alkavat puutua paniikin myötä.
"Muoki pelottaa, mut me pystyttäis siihe yhessä." Aleksi vastaa, ja pyyhkäisee kyyneleen poskeltaan.
Minusta ei olisi nyt äidiksi. En ole valmis. "Mä en vaa pysty siihen nyt, mä pelkään et se mitä kävi Violan kans tapahtuu uudestaa." Vastaan tuolle, puhuen totta. Pelkäsin tätä lasta.
"Mut Jessika ei oo enää meidän elämässä, mä en antais minkää sellasen tapahtua." Tuo vastaa minulle korotetulla äänellä, nousten itsekin ylös.
Hän ei ymmärrä. En ole valmis. En pystyisi lapsen kasvatukseen. Pelkäsin koko asiaa ihan helvetisti.
Olen hiljaa hetken. Miten saisin ajatukseni sanoiksi ilman että se kuulostaa liian karulta.
"Mä en halua tätä lasta okei?" Huudan hänelle, ja tajuan itsekin vasta lauseeni sanottua sanani.
'Okei.' Hän kuiskaa, surun ja järkytyksen näkyessä hänen kasvoillaan.
Anteeksi rakas.
ESTÁS LEYENDO
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
