Clarissa POV
Päivä on kulunut. Olen miettinyt asiaa paljon, ja saanut ajatuksiani hiukan selvemmiksi. Olen pahoillani siitä mitä sanoin Aleksille, tiedän lauseeni satuttaneen häntä. Aiheutin Aleksille kipua, en antaisi sitä koskaan anteeksi itselleni.
Kävelen makkaristamme ulos, ja näen Aleksin istuvan sohvalla itkien. Hän istuu kasvot polviaan vasten, nyyhkyttäen hiljaa. Anteeksi rakas.
"Aleksi.." Sanon hänen nimensä hiljaa ääneen, ja tuo nostaa itkuiset silmänsä minuun. Tuon silmät ovat punaiset, ja silmäpussit tämän silmien allaan eivät ole koskaan olleet pahemmat. Hän ei ole nukkunut silmäystäkään.
Menen istumaan hänen viereensä sohvalle. Tuo nojaa päänsä olkapäähäni. "Viola haluis meidän menevän eteepäin. Mun pitää vaa päästä siitä asiasta yli, mä oon valmis yrittämää sun kans, jos sä vaan haluut." Sanon hänelle hiljaa, ja käännän katseeni tämän silmiin. Niissä on joku onnenpilkahdus hänen kuullessaan sanomani.
Tuo suutelee minua, ja hymyilee huuliani vasten. Hymyilen tälle itsekin, ja tajuan kaiken hyvän mitä tämä lapsi voisi aiheuttaa. Pelkäsin ehkä turhaan.
Lopulta, Jessika ei ole enää elämässämme, joten vaaraa ei ole että se tapahtuisi uudestaan, ainakaan hänen ansiostaan.
"Mä rakastan suo." Aleksi kuiskaa huuliani vasten. Minäkin rakastan häntä.
"Mäkin suo. Anteeks et mä satutin suo." Pyydän anteeksi sanomaani. Tiedän hänen ymmärtävän mitä tarkoitan.
"Kaikki on hyvin nyt, mä lupaan et se ei tapahtu uudestaa." Tuo lupaa, ja poskelleni tipahtaa onnenkyynel.
Hänenkin kyyneleensä ovat muuttuneet onneksi.
ČTEŠ
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
