Feeling You || Alex Mattson

Puhelu

TW

Jessika POV päivää myöhemmin

Istun asuntoni lattialla, nojaten seinään vasten. Siitä on yli ainakin puoli vuotta kun viimeksi näin Clarissan kasvot.
Olin juuri jättänyt Nikon, jätin hänet koska tajusin tuon olevan yksi Clarissan ystävistä. En halua enää satuttaa häntä tai Aleksia.

Olin tehnyt jo liikaa pahaa. Mutta tajusin sen liian myöhään. Kaikki ne ilkeät sanat, ja teot Clarissaa kohtaan johtuivat omasta paskasta olostani. Siitä asti kun vanhempani erosivat minulla ei ole ollut todellakaan kaikki hyvin.
Olen ollut isetuhoinen, joskus edelleen. Ja olen muuttanut pahan oloni ilkeydeksi muita kohtaan.
Itku pääsee kasvoilleni, en voi olla itkemättä enää.
Otan puhelimeni käteen, ja etsin viimeistä kertaa Clarissan puhelin numeron.

En edes odota hänen vastaavan. Se hälyttää neljä kertaa, ennenkuin kuulen hänen sanovan 'moi.'
Tuntuu kuin sydämmeni jättäisi lyönnin välistä. Miksi hän vastasi? Miksi hänellä olisi aikaa kuunnella minua?
En osaa sanoa sanaakaan. En tiedä mitä sanoa.
"Mulla on suo ikävä, mut mä en tuu koskaa saamaa suo takasii, mä en pyydä suo antamaa anteeks, enkä mä ees haluu et sä teet niin, eikä sun tarvii ees vastata, mä oon valmis poistamaa sun numeron heti tän jälkee, enkä mä aio häiritä kauaa.
Lupaa mulle et sä pysyt Aleksin kanssa, sä oot mulle rakas. Anteeks."

Saan kaiken sanottua itkun välistä, ja hän edelleen kuuntelee vain hiljaa. Lopetan puhelun. En edes halua kuulla mitä kaikkea hänellä olisi minulle sanottavana.
Nyt se olisi hoidettu. Nyt vihdoin voisin päästää irti.

Vedän ranteeseeni monta viiltoa.
Osa on syviä, jotkut syvempiä. Veri vain virtaa kyseisistä viilloista ulos, en välitä siitä. Verta on vaatteillani, ja lattialla.
En näe kunnolla eteeni, kaikki alkaa sumentua. Vihdoin pääsisin pois täältä.
Kukaan ei tulisi ikävöimään minua, se on ehkä ihan hyvä.
Eihän minulla ollut edes läheiset välit vanhempiini heidän eronsa jälkeen.
Tuskin heitä kiinnostaa.

Silmäni painuvat kiinni, en pysty pitämään niitä enää auki. Saisin vihdoin rauhaa, vaikka sitä en todellakaan ansaitse.

Clarissa POV

Hän lopettaa puhelun, ja jään vain seisomaan keskelle olohuonetta. Mitä helvettiä äsken tapahtui? "Kaikki hyvin?" Kuulen Aleksin kysyvän jossain päin asuntoa. En saa sanoja suustani.
Jessika tappaisi itsensä. En voinut antaa sen tapahtua vaikka häntä vihasinkin.
"Jessika... se, aikoo tehä itelleen jotain." Vastaan hiljaa. Aleksikin katsoo minua järkyttyneenä.

Emme ehtisi enää Jessikan luo, enkä tiedä halusinko edes auttaa. Mutta se tulisi vaivaamaan minua koko loppu elämäni jos emme menisi paikan päälle.
Aleksi vain halaa minua. Kyynel pääsee kasvoilleni, en halua itkeä. En halua tuntea mitään hänen takiaan.