Feeling You || Alex Mattson

Eden Kaunisvesi

Nyt olis täällä se kaikkien odottama osa, nauttikaa ;))

Aleksi POV

Kello lähestyy kahtatoista yöllä. Olemme edelleen kotona, sillä tilanne ei ole edennyt vielä siihen että Clarissa ei kestäisi kipuja kotona.
Istun sohvalla, ja Clarissa seisoskelee keskellä olohuonetta. Tuolla on vissiin supistus menossa juuri nyt.

"Viititkö rakas hieroo mun alaselkää?" Hän pyytää hiljaa, ja nyökkään tälle hymy huulillani.
Hieron hellästi tuon ala selkää, ja tuo keskittyy hengittämiseensä. Pian hän kuitenkin kääntyy halaamaan minua, ja keinuttaa lantiotaan hitaasti puolelta toiselle.
Myötäilen hänen liikkeitään, toivoen että Eden olisi pian täällä.
"Haluisiksä mennä koittaa nukkuu?" Kysyn tältä hiljaa, ja tuo nostaa katseensa minuun.
Tuo antaa hellän suudelman huulilleni, ja nyökkää.
Lähden saattamaan tätä makuuhuoneeseemme, ja tuo käy sängylle makaamaan. Menen toiselle puolelle sänkyä, ja istahdan katsomaan kehtoa sänkymme vastapäätä.

Pian siellä olisi pienokaisemme, Eden.
Siitä kun tulimme kotiin keikkapaikalta on nyt ainakin kuusi tuntia, ja jätkät ovat spämmänneet ryhmäämme aika helvetisti. Siellä on kyselty vauvan voinnista, olemmeko jo sairaalassa, onko vauva jo syntynyt ja kaikkea muuta siltä väliltä.
Käyn itsekin makaamaan peiton alle, ja laitan silmäni kiinni. Toivottavasti saisimme nukuttua edes vähän, varsinkin Clarissa.

___
Tunnen jonkun ravistavan minua hellävaraisesti, ja avatessa silmäni näen Clarissan. Hän on selvästi juuri nyt kovissa kivuissa.
"Voisitsä taas rakas hieroo tota alaselkää?" Hän saa kysyttyä, ja käy kontilleen sängylle. Teen työtä käskettyä, tai pikemminkin pyydettyä.
"Alkaako helpottaa?" Kysyn häneltä, tuon hengityksen tasaannuttua. "Mhm." Tuo mumisee vastaukseksi, ja käy istumaan sängylle.
Käyn istumaan hänen viereensä, ja silittelen hänen vatsaansa.

Näen kuitenkin kyyneleen tipahtavan tämän poskelle. "Sä jaksat tosi hyvin." Kuiskaan tälle, siirtäen tämän mustia hiuksia pois hänen kasvoiltaan. "Mä vaan haluun meidän vauvan jo tänne." Clarissa naurahtaa, tuota taitaa itseäänkin huvittaa tilanne.

Jos Clarissan kipuja ei lasketa, niin hän on oma lempeä itsensä mutta vain todella väsyneen oloinen. "Saiks sä yhtään nukuttua?" Kysyn tuolta kuiskaten. "Tosi vähän." Tuo toteaa, ja antaa herkän suudelman huulilleni.
"Mä en tajuu miten sä oot noin pirtee vaikka oot nukkunu huonosti." Totean suudelman loputtua naurahtaen.

Näen hänen kasvoiltaan kuitenkin kivun ottavan vallan taas. Otan häntä kädestä, ja tuo puristaa sitä. "Kaikki hyvin rakas." Kuiskaan tälle.

___
Olemme olleet hereillä kello kolmesta asti yöllä, ja väsyttää aika kivasti. Onhan kello jo yhdeksän aamulla. Voin vain kuvitella kuinka paljon Clarissaa väsyttää.
Tuo on tällä hetkellä olohuoneen lattialla, nojaten sohvapöytään. "Rakas." Tuo kutsuu minua, ja kävelen tämän luo. "Kerro vaan." Totean hänelle hymy huulillani. Ojennan tälle vesilasin, ja tuo ottaa siitä yhden hörpyn. "En mä kestä näitä kipuja enää." Tuo saa suustaan, ja laitan käteni hänen vastaavansa päälle.
"Lähetää sitte käymää sairaalalla ja katotaan et mikä tilanne." Sanon hänelle, ja tuon huulille muodostuu hymy.

Lähden laittamaan itselleni jotain vähän parempaa päälle, ja hakisin samalla Clarissalle jotkut muut vaatteet kuin minun t-paitani.
Itse laitan verkkarit, ja jonkun mustan pitkähihaisen.
Otan Clarissalle aika saman tapaiset vaatteet, verkkarit ja jonkun hänen valkoisen neulepaitansa.
Kyseinen neule näyttää todella mukavalta. Onhan nyt vasta alkukesä ja tänään on sateista joten ei ole varmaan kauhean lämmintä.

Kävelen takaisin olohuoneeseen, ja ojennan vaatteet clarissalle. "Meidän pitää viel kattoo se sairaalakassi läpi." Sanon hänelle, ja tuo hymyilee vastaukseksi.