Eden POV
Olen tänään lähtenyt viettämään aikaa kahden parhaan ystäväni kanssa, Anttonin ja Santerin kanssa tietenkin. Istuskelemme kalliolla, josta näkyy maisema merelle. Tämä on vähänkuin oma salainen paikkamme, jonka löysimme kun olimme yhdeksän vuotiaita.
"Vittu, Eden sulla on tyttöystävä, ja sulla Antton on säätöä Miran kans, mähä jään iha kakkoseks teidä vieres." Santeri tuhahtaa, puhaltaessaan tupakkansa savut ulos.
Itse hengitän omasta tupakastani savua sisään, ja kuuntelen tämän valittamista aivan rauhassa.
"Santtu, etköhä säki kohta jonku mirrin saa. Sitä paitsi mun ja Miran juttu on aikalailla ohi." Antton lohduttaa tätä, ja ottaa hörpyn bissestään.
Yhdeksän vuotiaina meillä oli mehukattia mukana, mutta nyt sitten onkin vähän aikuisemmat jutut menossa. Muistan kuinka ajattelimme että tyttöpöpöt olivat oikeita, leikimme vesisotaa suuren kaveriporukkamme kanssa, lunttasimme toisiltamme läksyjä, tosin teemme sitä edelleen, ja kuinka kiroilu oli todella jännää ja siistiä.
"Eden?" Kuulen yhtäkkiä vierestäni, ja havahdun nykyhetkeen.
"Liikkuuks sun ajatukset kenties Adenen tisseissä?" Antton naurahtaa, ja saa minutkin purskahtamaan nauruun. "Älä puhu mun muijast tollai." Totean tälle, lyöden tätä hänen käsivarteensa. Hän voi olla onnellinen että on paras kaverini, sillä jos joku muu olisi sanonut tuon, olisin jo murtanut hänen nenänsä.
"Mut ei, iha mun porukoita mietin." Tunnustan heille, sillä tiedän mitä isällä ja äidillä on menossa. Kuulin iltana jona jätkät olivat meillä puhetta vauvasta. Kuulin isän hourailevan jotain siitä että perheeseen olisi tulossa lisäystä.
En ole tosin ollenkaan pahoillani asiasta. Olisihan pikkusisarus kiva, tai siis, olisihan se aika siistiä hoitaa sellaista pikku palleroa Anttonin ja Santun kanssa.
"Ne on vaan puhunu toisesta lapsesta." Lisään lauseeseeni hetken jälkeen, ja se saa hymyn huulilleni. Jos saankin pikku sisaruksen, en olisi muutakuin onnellinen asiasta.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
