Clarissa POV paria päivää myöhemmin
Olemme saaneet kaikki kamani tänne Aleksin luo, mutta ne pitäisi vielä laittaa paikoilleen. Jostain syystä kuitenkin minua alkaa huimaamaan aina välillä, enkä usko että se johtuu enää verensokereista.
Istuskelen lattialla laitellen vaatteitani Aleksin vaatekaappiin alueelle jonka tuo tyhjensi minua varten. Eiköhän nämä tänne mahdu, heitin kuitenkin aika paljon pois.
Aleksi ilmeisesti laittaa astiotani keittiössä omiin kaappeihinsa. Ainakin äänestä päätellen tuo käsittelee tällä hetkellä rakkaita muumi mukejani.
"Rakas! Minne mä laitan tän sun kasvis?" Aleksi huudahtaa keittiöstä, ja tarkoittaa varmaankin upeaa peikonlehteäni.
Nousen ylös lattialta, ja lähden kävelemään keittiöön. Ei kauaakaan, kun minua alkaa taas huimata. Tällä kertaa näkökentässänikin pimenee, enkä näe kunnolla eteeni.
"Clarissa?" Kuulen Aleksin kutsuvan minua, mutta en saa sanoja suustani.
"Mhm?" Mumisen tälle kysymyksen merkiksi, ja huimaus alkaa pikku hiljaa helpottamaan.
"Sä oot ihan kalpee." Hän toteaa, ja näen huolen tämän kasvoilla.
"Ei, mä oon ihan fine-" aloitan lauseeni, mutta tunnen aamupalani tulevan ylös.
Juoksen vessaan, ja teen lähempää tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Oksennan varmaankin puolet suolistostani ulos, ja jään vain lämmitetylle vessan lattialle istumaan.
Aleksi istuu viereeni, ja silittelee selkääni. "Ootko tulos kipeeks?" Hän kysyy rauhallisesti silittäen selkääni hellästi. Nyökkään hänelle vain naurahtaen, aika paska hetki tulla kipeäksi kun muuttokin käynnissä.
"Tätä on jatkunu jo pari päivää, varmaa vatsa tautia vaa." Totean tälle.
___
Saimme aika paljon tavaroita järjesteltyä, ja hetki sitten Aleksi lähti poikien kanssa treenikselle.
Istun sohvalla, ja mietiskelen asiaa että olenko kipeänä?
Joo, voihan tämä olla mahatautia, mutta Googlasin asiasta ja nämä voivat ihan hyvin olla alkuraskauden oireita. Joo, olen aikalailla sellainen netti tohtori.
Voisinko olla raskaana? Olisiko se edes mitenkään mahdollista?
Noh, ainoa tapa miten sen saan tietää on tekemällä testin. Jos en tekisi, niin tämä jäisi mysteeriksi. Ei kai auta muu kuin suunnata kauppaan.
___
Istun jälleen kerran vessan lattialla, odottaen tulosta. Ajastimesta on aikaa jäljellä 2 minuuttia ja 50 sekuntia, vaikka tuntuu että olisin laittanut ajastimen päälle tunti sitten.
Olemmehan me Aleksin kanssa puhuneet lapsista moneen otteeseen, mutta olemme kuitenkin olleet kihloissa vasta vähän yli viikon, ja olleet yhdessä vasta vuoden.
Ja lapsihan voisi mennä Aleksin töiden tielle, ja pitäisinkö edes tätä lasta jos olen raskaana?
Miten vitussa edes osaisin hoitaa lasta? En ole koskaan edes toiminut lapsenvahtina niin miten elättäisin omani?
Paniikki alkaa valtaamaan mieleni, ja kyynel vierähtää poskelleni. En tiedä kuvastaako kyynel onnea vai surua.
Haluanko edes tätä lasta jos sellainen minussa on? Haluaisiko Aleksi lasta?
Ajastin alkaa piippaamaan, ja haluaisin edes jonkun olemaan tukenani. Olisi ihana jos vaikka joku jätkistä olisi tässä kanssani.
Vedän syvään henkeä, ja käännän katseeni kyseiseen testiin joka määrittäisi loppu elämäni.
Ei helvetti. Positiivinen.
Niin monta tunnetta yhdessä sekunnissa etten osaa nimetä niistä yhtäkään. Tässä vaiheessa purskahdan itkuun ihan kunnolla, ja laitan toisen käteni ala-vatsalleni.
Vittu, milloin edes päädyimme sänkyyn ilman-? Voi helvetti, se taisi tapahtua yönä kihlautumisemme jälkeen.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
