Odette POV
Tänään minä ja Tommi, ja tottakai muut jätkät olisimme menossa katsomaan Edeniä. Olen tottakai todella onnellinen Aleksin ja Clarissan puolesta että he saivat terveen pojan, mutta tottakai Edenin miettiminen saa minut murehtimaan kuinka minä ja Tommi emme saisi lapsia.
Tunnen vahvat kädet vyötärölläni, ja käännyn katsomaan Tommia. Annan suudelman tämän poskelle, ja hymyilen tälle. "Mennääkö?" Hän kysyy lempeästi, ja nappaan lahja kassin jossa olisi lahjamme Edenille.
Hankimme hänelle tottakai onnittelu kortin, ja pienen nallen. Se on erittäin pehmeä tottakai. Nyökkään Tommille, ja lähden kävelemään hänen peräänsä.
Laitoin tänään päälleni perus mustat farkut, ja valkoisen t-paidan.
Istumme pian autoon, ja huokaisen syvään haikeana. Minun pitäisi nyt vain hymyillä. Ei se ole sen vaikeampaa. En vain löydä voimaa hymyilyyn. Ei, en voi olla surullinen tänään. En voi tehdä sitä Clarissalle. Hengittelet vain, ja laitat hymyn huulillesi.
Henkäisen syvään, ja saan vihdoin hymyn pilkahduksen kasvoilleni.
Tommi käynnistää auton, ja pian teemme matkaa Aleksin ja Clarissan luo.
___
Koputan oveen, jossa lukee nykyään Kaunisvesi ja Ahonen. Henkäisen viimeisen kerran syvään henkeä, ja pian oven avaa Clarissa. Hänen mustat hiuksensa ovat kiharalla, ja tällä on kasvoillaan se tavanomainen hymy. Tuolla on päällään sininen neulepaita, ja valkoiset farkut.
"Moi!" Hän tervehtii onnellisena, ja halaan tätä tietenkin.
"Me hankittii teidän pikkuselle jotain." Sanon lempeästi kivun läpi. Clarissa halaa nopeasti Tommiakin, ja pyytää meidät peremmälle.
Otan kenkäni pois, ja lähden kävelemään olohuoneeseen.
Näen Aleksin, ja Ollin jo siellä. Ja Ollin sylissä näen Edenin. Huomaan ensimmäisenä kuinka pienokainen näyttää aivan Aleksilta. Hänellä on tuuheat blondit hiukset, ja tuo nukkuu rauhallisesti. "Aa tekii tulitte jo." Aleksi hymyilee, ja teen samoin hänelle.
"Mun pitää opettaa sut sitte soittamaa bassoa." Olli lepertelee pikkuiselle, ja tunnen kyyneleiden nousevan silmiini. En itkisi, en täällä. Enkä todellakaan nyt.
"Haluuksä pitää vauvaa?" Clarissa kysyy hempeästi, laittaen kätensä olkapäälleni. En tiedä. Kestäisinkö sitä?
Nyökkään hänelle kuitenkin. Hän epäilisi jos en haluaisi pitää Edeniä sylissäni. Menen istumaan sohvalle, ja Olli antaa Edenin minulle todella varovaisesti.
Hymyilen nukkuvalle pienokaiselle, ja silitän tämän päätä hellästi. Tätä en koskaan saisi kokea itse. Tilanteen tulee kuitenkin pelastamaan Joel ja Joonas, jotka saapuvat paikalle juuri nyt.
"Missä bebe?" Joonas kysyy ensimmäisenä, saatuaan tyrkättyä lahja pussinsa Aleksille.
Annan Edenin Joonaksen syliin mahdollisimman nopeasti, ja livahdan vessaan.
Lukitsen oven takanani, ja nojaan lavuaariin. Katson itseäni peilistä. Olin itkenyt koko viime yön, miettien miten selviäisin tästä päivästä.
En tiedä enää kuka olen. Olin okei asian kanssa niin kauan kun Tommi alkoi puhua lapsista. Ei tämä tietenkään ole hänen vikansa, mutta en halua tuntea tätä tunnetta enää.
Halusin olla onnellinen. Haluan voida pitää Edeniä sylissäni tuntematta surua. Haluan elää ilman tätä saatanan taakkaa harteillani.
__
Istumme kaikki olohuoneessa, ja Eden nukkuu Clarissan sylissä. Joonas lepertelee vauvalle taukoamatta, mutta en voi häntä syyttää sillä onhan Eden suloinen.
"Teillä on jo skidi, millon meette naimisiin?" Joonas kysyy yhtäkkiä, ja käännymme kaikki katsomaan pariskuntaa joka sai vasta vauvan.
"Porko!" Niko tuhahtaa, naurahtaen lopuksi. "Se oli kysymys." Joonas puolustautuu, ja nostaa kätensä ilmaan.
"No, ollaan me sitä kyl mietitty. Et pistäskö oikeesti koht alkaa toteuttaa sitä." Clarissa ilmoittaa, ja katsoo Aleksiin vihjailevasti.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
