"totuus vai tehtävä?"

468 29 4
                                    

Aleksi POV 2kk myöhemmin

Se lähestyy meitä kokoajan, se päivä tulee kokoajan lähemmäs. Se päivä jona menetimme Violan.
Pian siitä olisi vuosi.
Kaikki on mennyt hyvin, tähän asti. Vaikka kaikki on nyt hyvin, päässäni pieni ääni muistuttelee pelosta.

Emme ole kertoneet jätkille vielä, Clarissan kanssa päätimme että haluamme ensin sulatella asiaa itse, joten jätimme kertomisen vähän myöhemmälle.
Mutta kertominenkin lähestyy kokoajan, se olisi vastassa tänään.

Clarissa istuu viereeni, ja laittaa kätensä reidelleni. Tuo on minun hommani. Hymyilen tälle, hänen nojatessa päänsä rintakehääni. "Odette tulee kohta Tommin kanssa." Hän toteaa hiljaa, tosiaan kutsuimme kaikki tänne luoksemme viettämään iltaa. Nyökkään vain, vaikka tuskin hän sitä näkeekään. Ihailen sitä kuinka minun hupparini pukee tuota naista, niinkuin myös hänen mustat farkkunsa. Itselläni nyt on päälläni myös joku random pitkähihainen ja farkut. Rennot vaatteet rennolle illalle.

___
"Pelataan totuutta ja tehtävää!" Joonas pyytää istuessaan lattialla viinilasi kädessään. Käy minulle. "Lasten peli!" Tommi naurahtaa, katsellessaan tyttöystäväänsä vieressään. Aika suloista.
Tottakai Odette oli tuonut tänne jotain leipomisiaan, ja itse mussutan hänen leipomiaan mokkapalojaan para-aikaa.
"Totta helvetissä!" Joel huudahtaa keittiössä, hakiessaan lisää juotavaa.

"Mä alotan!" Niko huudahtaa, ja Olli kysyy häneltä sen perinteisen 'totuus vai tehtävä?' "Totuus." Brune laulajamme vastaa, ja jään miettimään hänelle jotain kiperää kysymystä.
"Onkos sulla jotain sutinaa?" Kuulen Joelin äänen. Perkele hän ehti ensin! Nikon kasvoille ilmestyy virne, ihan selvä kyllä.
Hymyilen Nikolle, haluan tietää tästä vispilä kaupasta lisää.

"En myönnä enkä kiellä." Hän toteaa nostaen kätensä ilmaan antautumisen merkiksi.
"Aleksi!" Pelästyn kuullessani kovan huudon vieressäni. Käännän katseeni äänen lähteeseen, Porkoon. "Totuus vai tehtävä?" Hän kysyy, ja vastaan tottakai tehtävä.

"Kerro meille sun suurin salaisuus." Kuulen jonkun sanovan, ja käännän katseeni Clarissaan. "Ei oo reilua, toi on periaatteessa totuus." Väitän vastaan, mutta olen ihan selvästi häviöllä. "Ihan sama, kerrot silti." Niko pomottaa, nyt silitellen Rillaa sylissään.
Clarissa katsoo minua hymyillen, ja hymähdän itsekin. Sanon heille ääneen, "Me saadaan vauva."

Feeling You || Alex MattsonKde žijí příběhy. Začni objevovat