Feeling You || Alex Mattson

Keikka

Clarissa POV Paria kuukautta myöhemmin

Siitä on nyt pari kuukautta kun Jessika teki itsemurhan. Tottakai asia sai minut itkemään, mutta parin viikon jälkeen olin käsitellyt asian aika hyvin. Nikokaan ei ottanut asiaa niin raskaasti kuin olisi luullut.
Olen nyt viimeisilläni raskaana, enkä malta odottaa Edenin syntymistä. Tänään kuitenkin pojilla alkaisi suomen kesä kiertue, ja menisimme Odeten kanssa bäkkärille kun pojat vetävät keikkaa.

Tänään en miettisi Jessikaa, tai tätä minun ja Aleksin rakkauden tuottamaa ihmettä, vaan pitäisin hauskaa ystävieni kanssa.
Istun Odeten kanssa bäkkärin sohvalla, kun Joonas säätää eyelineriensä kanssa. Joel asettelee siinä vieressä wet look hiuksiaan.
Hymyilen heille peilin kautta, ja sitten näen Aleksin kävelevän myös viereemme. Tuo hymyilee minulle.

Tunnen vauvan liikkeet hyvin, se saa minut hymyilemään. Minulla on päälläni nyt kuumana kesäpäivänä valkoinen reisiini asti oleva mekko, ja valkoiset Airforcet, aika perus asu mutta se on mukava.

Odette antaa minulle lasin jossa on ilmeisesti kokista jäiden kanssa. "Kiitos." Hymyilen tälle, ja imaisen vaaleanpunaisesta pillistä kylmää juomaa.
"Kolkyt minsaa, be ready." Niko huudahtaa astuessaan ulos vessasta. "Vittu nää ei onnistu." Joonas tuhahtaa, ja pian Olli on tekemässä Joonaksen silmärajauksia.
Laitan tässä kaikessa kuumuudessa hiukseni löysälle nutturalle, ei ole kiva kun ne liimautuvat hikiseen selkääni.
"Missä mun mikki?" Joel huudahtaa, ja juoksentelee ympäriinsä. Vittu mitä kaaosta, mutta huvittavaa.

"Eiks se oo tossa?" Ajattelen ääneen ja osoitan sohvapöytää.
Joel kiittää, ja nappaa mikrofooninsa pöydältä. Hyvä keikka heillä varmasti olisi tulossa, yleisössä on aika helvetisti porukkaa.
Silittelen rauhallisesti vatsaani, Eden varmasti nukkuu.
Hän oli viime yönä aika innokas, eli ei ihme jos väsyttää.

Aleksi istuu hetkessä viereeni sohvalle, ja nojaan pääni tuon olkapäähän. Laskettuun aikaan on vielä pari viikkoa- minun ei pitänyt nyt miettiä vauvaa, pitihän se arvata että en siinä onnistu.
"Onks kaikki hyvin?" Aleksi kuiskaa korvaani. Tuo saa hymyn huulilleni, taas kerran. "Mhm." Mumisen tälle hymyillen, ja annan suudelman tämän huulille.

___
"5 minaa!" Niko huudahtaa, ja Aleksi nousee sohvalta. Tuo kertoi minulle äsken aivan mahtavan vitsin jolle nauran edelleen.
Olen juuri juonut kokikseni, joka loppui kylläkin aivan liian nopeasti.
Tai siis, join sen ainakin 20 minuuttia sitten.

Nousen ylös sohvalta, ja lähden viemään lasia pöydälle peilin edessä.
Tunnen jotain valuvan jaloillani. Katsahdan alas, lapsivedet.

Käännyn katsomaan Aleksia, hän katsoo tilannetta yllättyneenä. "No nyt tais multa jäädä keikka vetämättä." Hän toteaa, ja samassa Tommi kävelee luoksemme. "Meidän pitää lähtä himaa, multa jää nyt keikka vetämättä." Aleksi kertoo tälle, ja Tommi nyökkää hymy huulillaan.

"Rakas hakisitsä mulle pyyhkeen?" Pyydän tältä rauhallisena. Olisin luullut että tämä menee kuin leffoissa että nyt kiirehdittäisiin sairaalaan, mutta ei ole ollenkaan sellainen olo.
Nyt lähtisimme vain kotiin katsomaan tilannetta.
Aleksi ojentaa minulle pyyhkeen, ja kuivaan sisäreiteni kyseisestä vedestä.
"Otan kamat nii lähetää sit ajaa kotii." Aleksi toteaa hymyillen, ja nappaa tosiaan tavaransa että minun kamani mukaansa.
Lähden kävelemään pyyhe kädessäni autolle, toivotaan että täällä ei nimenomaan ole faneja.
Sillä mehän emme ole Aleksin kanssa julkistaneet edes suhdettamme, joten emme ole vauvaakaan.

Istun pelkääjän paikalle, vaikka en minä hänen kyydissään pelkää. Aleksi istuu kuskin puolelle, ja käynnistää auton. "Aika rauhalline meno, vois luulla et nyt ajettais kahtasataa sairaalaa." Aleksi naurahtaa, ja saa minunkin huuliltani pääsemään hymähdyksen.

__
Ajomatka kotiin kesti noin 45 minuuttia, ja nyt olemme kerrostalon pihassa. Noin kymmenen minuuttia sitten tunsin ensimmäisen supistuksen, eikä todellakaan tuntunut kivalta. Aika mukava kipu tuolla alaselässä.

Nousen ylös autosta, ja nojaan autoon hetken. Hengitän syvään, ja nojaudun Aleksiin joka tukee minua kävellessämme sisälle. Nyt todellakin ottaisimme hissin.

Pian olemme oikeassa kerroksessa, ja Aleksin kanssa kävelemme ovelle jossa lukee Kaunisvesi. Hän avaa minulle oven, ja astun sisälle. Oma koti kullan kallis.

"Öö pakkaatko jo valmiiks sen sairaala kassin?" Pyydän häntä, kyllähän me siis olemme kyseiseen laukkuun jo kaiken ostaneet, mutta emme ole pakanneet sitä. "Joo tottakai." Aleksi hymyilee, ja antaa suudelman nopeasti huulilleni.

Kävelen olohuoneeseen. Ei nämä supistukset tunnu oikein vielä miltään, sellaisilta pieniltä menkka kivuilta.
Olen innoissani että Eden syntyy, ja myöskin siitä että saan sellaisen vesisynntyksen.
Istun sohvalle, ja silittelen vauvamasuani. Ei enää kovin kauaa niin vauva olisi sylissämme.

Eden tekee jo ilmeisesti tuloaan ;)