Clarissa POV
Istun olohuoneen sohvalla, jälleen kerran uppoutuneena omiin ajatuksiini. Aleksi taitaa nukkua, kerrankin kun hän siihen pystyy. Viime yönä baari reissunsa jälkeen hän vain jauhoi Violasta, ja ikävästä.
Silittelen Rillaa sylissäni, samalla kun kissani leikkivät keittiössä.
Kuulen koputuksen ovella. En haluaisi nyt jutella kenellekkään, mutta kai se on pakko avata.
Nousen vaivalloisesti sohvalta, ja suuntaan eteiseen. Avaan oven varovasti, ja näen hänet siellä. Blondi, hoikka, ripsien pidennykset omaava ämmä on jälleen kerran päättänyt häiritä minua.
"Miks sä et oo vastannu mun viesteihi?" Hän kysyy, ja astuu omasta tahdostaan peremmälle. Menen kauemmas, sillä ties mitä hän tekisi tällä kertaa.
"Mä oon just menettäny mun lapsen vittu sun takia. Luuletko että muo kiinnostaa sun mies draamat?" Kysyn häneltä korotetulla äänellä, ja katson häntä halveksivasti.
Vihasin häntä. Viha on vahva sana, mutta sekään ei riitä.
"Se skidi oli hädin tuskin elossa! Sitä paitsi, se varmaan kuoli koska ei halunnu suo äidikseen! Pidä huoli ettet tapa seuraavaakii!" Tuo naurahtaa, ja tunnen itkun kurkussani.
Miten hän voi sanoa noin? Kyyneleet tekevät puhumisestani vaikeaa, ja siksi pysyisin hiljaa. Mutta kuitenkin pieni ääni päässäni sanoo että minun pitäisi kerrankin oikeasti puolustautua.
"Ulos. Jätä mut ja Aleksi rauhaan, ja painu vittuun meidän elämästä! Sä tapoit meidän lapsen, sä oot murhaaja! Sä et tuu koskaan saamaan tätä anteeks!" Huudan hänelle, ja viimeisen lauseen aikana kyynel pääsee poskelleni.
Vaikka vihaan häntä, rakastan tuota ihmistä älyttömästi. Nyt päästäisin hänestä oikeasti irti, viimeistä kertaa.
Jessika näyttää loukkaantuneelta, ensimmäistä kertaa ikinä. "Sä et tarkota tota! Mä tarvin suo ja, mun elämä on ihan tyhjä ilman suo-" hän aloittaa mutta kuulen Aleksin äänen takaantani.
"Sä kuulit mitä Clarissa sano. Painu vittuun meidän elämästä." Hän huutaa Jessikalle, ja pian Jessika on häipynyt kauas pois asunnostamme.
Ennenkuin ehdin mennä kiittämään Aleksia, hänkin on jo takaisin makkarissamme varmaankin nukkumassa. Tiesin sen nyt, hän oli vihainen minulle. Hän syytti minua Violan kohtalosta.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
