Feeling You || Alex Mattson

Päivän sankari

Eden POV

Heräilen hitaasti tähän päivään, ja annan katseeni seikkailla hetken aikaa huoneeni katossa. Otan puhelimeni käteeni niinkuin yleensä, mutta huomaan monet snäpit ja viestit kavereilta ja sukulaisiltani. Niin, tänään täytän 15. Menisin siis ainakin Anttonin ja Santerin kanssa kaupungille, mutta seuraamme liittyisivät varmasti myös monet meidän muutkin kaverit.

Olen aikalailla jokaisen luokkalaiseni ystävä, paitsi kahden hiken jotka vihaavat minua jostain syystä. Olenhan mä aika kuuma mutta ei nyt tarvitse siitä suuttua.
Nousen ylös sängyltäni, ja vetäisen päälleni jonkun t-paidan. Katson itseäni peilistä, ja asettelen blondeja keskijakauksella olevia hiuksiani paremmin.

Kävelen huoneestani ulos, ja näen äitini ja isäni keittiössä. He taas jälleen kerran pusuttelevat tai jotain. "Mattsoni vois vähä rauhottuu." Vitsailen ohi mennen, ja hetkessä isäni on taas sotkenut hiukseni. Olkoon onnellinen että hän on vielä minua pidempi. Tosin olen jo kasvanut äidistäni ohi, eli häntä voisin kiusata.

"Mitäs te meinasitte Antsan ja Santunkaa tänää tehä?" Äitini kysyy, ottaessaan hörppyä kahvistaan. Jos jotain naista todella arvostan ja rakastan tässä maailmassa niin se on äitini. Kukaan ei koskaan menisi mutsini ohi.
"Iha vaa hengataa, ei mitää erikoista vaikka tänää meidänkaa saattaa tulla muitakii." Hymyilen hänelle, napaten jääkaapista cocacolan. Mahtava aamupala.

"Mites sä ja Adene?" Isäni kysyy virnistäen. Hymähdän vain, sillä en osaa vastata mitään. Olen kertonut Adenesta vanhemmilleni, ja he ovat myös tavanneet toisensa. "Ihan hyvin meil menee." Totean punastuneena. Taidan olla todella tykästynyt siihen tyttöön.

___
Laitan päälleni mustat hiukan löysemmät farkut, valkoisen t-paidan, ja siihen päälle keltaruutuisen kauluspaidan jonka tottakai jätän auki. Laitan jälleen kerran hiukseni hyvälle jakaukselle, ja laitan korviini pienet timantti korvikset.
Otan tottakai mukaani puhelimen, ja rahat joita ei tämän illan jälkeen enää olisi.

Santeri on hommannut meille juomat, se on hänen duuninsa, ja hän hoitaa sen hyvin. Emme ole ikinä jääneet kiinni mistään pahoista jutuista mitä olemme tehneet, ja ainakin minun vanhempani luottavat meihin ehkä vähän liikaa. Sillä olemme todellakin hölmöilleet.

Kerran tipuin jopa puusta kun olimme ottaneet pari, nimenomaan pari...

___

"Mä hommasin sulle pienen lahjan." Adene kuiskaa korvaani, ja nojaa pian lauseensa jälkeen olkapäähäni. Emme ole koskaan Adenen kanssa menneet pidemmälle kuin pussailuun, emmekä ole kumpikaan mitään kokeneita niissä puuhissa. Tuo taitaa yrittää vihjata että tänään olisi aika mennä pidemmälle.
Eihän se minua haittaa.

"Millanen?" Kysyn häneltä hölmönä, vaikka hyvin tiedän mitä hän tarkoittaa.
"No sä oot päivän sankari, joten mä voin tehdä kaiken työn." Hän naurahtaa hiljaa, ja alan pitämään tästä ajatuksesta enemmän hetki hetkeltä...