Edes ystäviä

XXXIV

"Älä vaan sano, että sä ja Pipsa the bitch ootte palanneet yhteen!?!"

Niko luki siskonsa lähettämän viestin ja nielaisi. Tällaista reaktiota hän oli pelännyt. Sisko oli pitkävihainen ja tunsi yhtä suurta suojelunhalua veljeään kohtaan, kuin veli siskoaan.

"Mistä kuulit? Ja kyllä, me selvitettiin asiat ja Pipsa on muuttunut aika paljon viime kuukausina. Päätettiin antaa 'second chance'. Älä tuomitse, kun et tunne koko tilannetta, Nici."

Onneksi Nicole ei soittanut. Niko olisi varmasti ensiksi kuuroutunut ja sitten saanut luurin korvaansa. Nyt sisko osoitti mieltään pitämällä mykkäkoulua, lähettämällä sen merkiksi tyhjän tekstiviestin. Tosi kypsää ja kekseliästä, sisko rakas..

Mies ravisti pettyneenä päätään. Hän olisi halunnut pitää tiedon itsellään vielä jonkin aikaa. Hän oli kyllä puolustanut kiivaasti Pipsaa, vaikka todellisuudessa hän ei ollut vielä itsekään aivan varma tästä.

Kaikki oli alkanut pari kuukautta aiemmin, kun Pipsa oli ottanut yhteyttä kertoakseen, että heidät oli kutsuttu vanhojen, yhteisten kavereiden häihin. Ex oli ehdottanut, että he menisivät yhdessä, edes ystävinä. Niko oli suostunut.

Ajomatkalla he olivat jutelleet ja Pipsa oli kertonut, ettei ollut ottanut tippaakaan alkoholia putkayön jälkeen. Aluksi hän oli ollut vihainen ja katkera Nikolle, mutta sitten tajunnut, että oikeastaan mies teki hänelle palveluksen ja yö poliisiasemalla toimi herätyskellona senhetkisestä elämäntavasta.

Pipsa oli kuulostanut ja vaikuttanut siltä samalta Pipsalta, jonka kanssa hän oli seurustellut kaikki ne vuodet. Hän oli ollut katuvainen ja pyydellyt anteeksi käytöstään.

Ensin entinen pariskunta oli lämmitellyt välejään viestitelemällä silloin tällöin, sitten alkaneet tavata ja käydä kaupungilla porukassa ja vastaavaa. Aluksi Nikon aikomuksena oli maksimissaan palata ystäviksi.

Kerran Pipsa oli tunnustanut, että pohjimmainen syy eroon oli ollut pienimuotoinen kriisi, jonka nainen oli kokenut tajutessaan, että viettäisi ihan koko elämänsä saman miehen rinnalla.

- Mä jotenkin pelästyin, kun moni mun kavereista on sinkkuja tai niillä on ties kuinka mones partneri menossa ja mä olin ollut sun kanssa jo 10 vuotta ja epäilemättä olisin loppuelämäni. Nii musta alkoi tuntua, että mä jään jostain paitsi, oli Pipsa myöntänyt.

- Sun kanssa ei ollut perhosia vatsassa tai vaaleenpunasia laseja ja mä kuvittelin, että ne kuuluu rakkauteen.

- Sä oot väärässä. Ne kuuluu rakastumiseen, Niko oli oikaissut.
- Rakastuminen on ohimenevää, mutta siitä voi muotoutua rakkautta, joka taas ilmenee uudella tavalla.

- Mä tiedän, se on turvallisuuden tunnetta ja tuntuu, että asiat on hyvin ja on kokonainen ja semmoista. Sun kanssa tuntui siltä, mutta mä tajusin sen vasta, kun se loppui ja mä jäin yksin, nainen oli huokaissut.

- Sä olit ja tuut aina olemaan mun elämän rakkaus, eikä pelkkä nuoruudenihastus, kuului Pipsan tunnustus.

Nikon rinnassa oli hypähtänyt ja hän myönsi itselleen, että sama koski Pipsaa hänen kannaltaan. Hän oli aina ajatellut, että Pipsa on 'se oikea' ja vielä kuukausien eron jälkeenkin miehen oli tunnustettava, että tunne eli hänen sisällään.

Hän ei ollut kertonut sitä yhtä avoimesti, kuin Pipsa, mutta seuraavien viikkojen aikana he olivat ottaneet selvää, olisiko heistä vielä pariksi, vai oliko kaikki jo menetetty. Vielä vanha suola janotti. Niko antoi Pipsalle mahdollisuuden ja perhoset olivat palanneet vatsaan.

Luottamusta ei kuitenkaan rakennettu aivan yhtä nopeasti ja Niko tiesi myös miten hänen läheisensä suhtautuisivat uutiseen. Siksi hän olisi halunnut pitää suhteen itsellään vähän kauemmin. Mutta olisihan se pitänyt tietää, että mikään ei pysy salaisuutena. Mies ei tiennyt oliko pikkusiskolla kehittynyt kymmeneskin aisti tällaisen suhteen, vai oliko joku vanha tuttu ottanut häneen yhteyttä. Sillä ei tainnut olla edes väliä.

Nicolen kanssa viestittelyn jälkeen Niko päätti tehdä visiitin mummun luona, ennenkuin tämäkin saisi tietää hänestä ja Pipsasta mutkan kautta.

Mummu osoitti ainakin suurempaa itsehillintää ilmaistessaan kantansa. Hän kuunteli kärsivällisesti kun Niko selitti kaiken tapahtuneen ja Pipsan motiivit ja ei tuominnut tai ollut heti tarjoamassa neuvoja.

- Sinä olet aikuinen ihminen ja teet omat ratkaisusi. Kukaan ei tunne sua tai Pipsaa niin hyvin kuin sinä, joten kukaan ei voi sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä. Te olitte hyviä yhdessä, sinä et oo päässyt vieläkään yli siitä tytöstä ja jos tunnet, että teillä olisi mahdollisuus, niin anna mennä. Mutta ole varovainen, jooko? Älä laita koko sydäntä heti likoon, ettet vaan särje sitä uudestaan.

Niko kuunteli vakavana ja allekirjoitti täysin mummunsa ajatukset. Hän tiesi kuitenkin, että tulisi miettimään lopun elämäänsä, olisiko heillä ollut mahdollisuus, mikäli ei ottaisi asiasta nyt selvää.

- Mitä Ilonalle muuten kuuluu? Mummu kysyi muutamaa puheenaihetta myöhemmin.
Niko tajusi, ettei osannut kommentoida, sillä hän oli naiseen hyvin vähän yhteydessä nykyisin. Opaskoiran myötä Ilona oli entistä itsenäisempi ja rohkeampi ja kykeni hoitamaan yksin paljon sellaisia asioita, joihin oli aiemmin tarvinnut Nikoa tai jotakuta muuta. Epilepsiakin oli hänen tietääkseen saatu hallintaan, viimeisin kohtaus oli viitisen kuukautta sitten.

Nikon aika ja ajatukset olivat olleet viimeisten viikkojen aikana niin Pipsakeskeisiä, ettei hän ollut edes soittanut Ilonalle. Mies koki pienen omantunnonpistoksen.
Ilona on sentään mun kaveri.

Vai oliko? Ajan viettäminen Ilonan kanssa ei tuntunut reilulta Pipsaa kohtaan, vaikka Nikon ja Ilonan välillä ei ollutkaan koskaan ollut mitään romanttista.

- Mä en oo varma, Niko joutui myöntämään mummulleen.
- Eikö se ole käynyt täällä?
- Siitä on jo toista viikkoa. Silloin hän puhui lähtevänsä käymään Helsingissä.
- Ai jaa. Oliks siellä joku sairaalajuttu vai?
- Minun ymmärtääkseni hän oli menossa Nicolelle ja samalla tutustumaan ammattikouluun.

Shokki levisi nuoren miehen kasvoille. Hän tajusi olevansa täysin ulkona ystävänsä elämänmenosta.
- Aikooko se hakea sinne kouluun?
- Taisi hakea jo keväällä ja jos kaikki menee hyvin, niin se alkaisi nyt syksyllä. Ettekö te todellakaan ole olleet yhteydessä?! Mummu oudosteli.
Niko ravisti vaisusti päätään.

- Ei näemmä ainakaan tarpeeksi. Meinaako se sitten muuttaa sinne?
- Nicole oli pyytänyt häntä luokseen asumaan.

M-I-T-Ä-????
- Mun pitää varmaan soittaa jommallekummalle niistä. Mut on jätetty ihan ulkopuolelle noista jutuista, mies ulvaisi.
- Vai onkohan käynyt niin, että sinä olet jättänyt heidät ulkopuolelle, vanhus lausahti.
Valitettavasti se on hyvin mahdollista. Myönsi nuorukainen itselleen.
Siihen tulee kuitenkin nyt muutos!