Murtunut taistelija

1: Poika ikkunan luona

English version with upgraded chapters is currently under production. If you're interested, plz check that out too.
(Editoitu) 

Äiti on kipeä. Ollut jo viikon eikä minulla ole rahaa lääkkeeseen. Toivon vain, että se menee ohi levolla ja ruoalla.

Ravistan äitiä hellästi olkapäästä samaan aikaan, kun Sean istahtaa vierelleni ja ottaa itselleen leivänpalan laukustani. Voin selvästi nähdä, että Sean on liian laiha vaikka hänellä on päällään löysä t-paita ja huppari kietaistuna lanteille. Vaatteet roikkuvat hänen päällään ja hänen hartiansa ovat liian kapeat. Jouduin viimeksi ostamaan hänelle s kokoiset vaatteet ja silti tuntuu kuin hän hukkuisi niiden sisään.

Monet vartioivat ruokaansa tarkasti nyt, kun se on vähissä ja joudun mennä kauemmas Serverillä, lähemmäs Daveria, jotta saan ruokaa. Emme ole syöneet kunnolla muutamaan päivään, joten Sean ahmii hetkessä leivän ja ottaa omenan, vaikka ei niistä niin hirveästi energiaa tai muuta saa. Se on kuitenkin ruokaa ja se riittää meille. Serverissä ei ole varaa nirsoilla.

Otan puukon saappaani varresta ja leikkaan omenasta pieniä paloja äidilleni, joka herää ja nousee vaivalloisesti istumaan. Hän tärisee ja on kalpea. En tiedä mikä häntä vaivaa, mutta se ei ole hyvä juttu. Varsinkaan öisin, kun on niin kylmä. Tummat silmäpussit näkyvät selvästi hänen kalpeaa ihoaan vasten ja hänen hiuksensa ovat harmaammat kuin ennen. Johtuu varmaan vain valaistuksesta. Sen on pakko johtua siitä.

Annan äidille pieniä paloja omenasta ja hän syö ne pikkuhiljaa pureskelen yhtä pientä palaa varmaankin kymmenen kertaa ennen kuin hän nielaisee vaivalloisesti.

Syön itsekin muutaman omenan. Tarvitsen energiaa, sillä juoksen joka päivä ja tänä iltana teen jotain, jota en ole tehnyt koskaan ennen.

Minä lähden Daveriin.

Olen 12-vuotias poika Serverin pimeillä kujilla ja elämä täällä on kurjaa. Olen varastanut koko lyhyen elämäni ajan ja se ei ole aina turvallista. Kukaan ei välitä siitä, että olen näin nuori. He välittävät vain omaisuudestaan.

Sean on minua kolme vuotta nuorempi. Hän ei ole edes minun oikea veljeni, vain puoliveli, mutta se ei haittaa minua. Välitän hänestä yhtä paljon kuin äidistäni. Me olemme perhe.

Meidän isämme ovat tuntemattomat, joten minä pidän perheestäni huolta ja viime aikoina se on ollut rankkaa. Verot nousivat, joten ostaminen tuli kalliiksi, varastaminen on hankalampaa ja pian Serveriin iskee ihan varmasti raha- ja ruokapula. En ole ennen ollut Daverissa, mutta minun on pakko mennä, jotta saan lääkettä äidilleni.

Äidin tila vain pahenee iltaan mennessä. Hän on kalpea ja yskii keuhkoja raastavasti koko ajan. Minun on pakko hakea hänelle lääkettä, mutta apteekkeja ei Serverillä paljoa ole ja lääkkeet maksavat maltaita. Minun on varastettava antibiootteja Daverista.

Nukumme niin, että minä ja Sean olemme reunoilla ja äiti keskellä, jotta hänellä olisi mahdollisimman lämmin jääkylmän yön saavuttua.

Odotan, että molemmat nukkuvat sikeästi ennen kuin nousen pois vilttikerrosten alta ja puen päälleni hupparin ja mustan takin, jossa on ohut lämpökerros.

Juuri, kun olen lähdössä, äitini tarttuu minua ranteesta. Hän ei ole saanut kunnolla nukuttua. Sairaus pitää häntä valveilla monet yöt. Tai ainakin puoli tokkurassa, mutta harvoin syvässä unessa.

Hätkähdän ja epäilen jo hetken, että hän estää minua lähtemästä, mutta hän hymyilee minulle surullisen näköisesti, melkein pahoittelevasti.

"Ole varovainen."

Nyökkään ja hymyilen hänelle rauhoittavasti ennen kuin käännyn ja lähden hölkkäämään kohti Daveria.