Murtunut taistelija

30: Töitä ja tylyjä ihmisiä

(Editoitu)

Kaikki kokoushuoneessa tuijottavat minua ja Tobiasta vuorotellen suut melkein auki. He ovat todella hämmentyneinä. Astuessamme hetki sitten huoneeseen kaikki kääntyivät katsomaan meitä ja sanaakaan sanomatta kuljin Tobiaksen perässä suojelevan näköisesti ja kun hän istui tuolilleen, jäin seisomaan sen taakse.

"Mistä on kysymys presidentti?" yksi miehistä uskaltaa vihdoin kysyä.

"Voin ilokseni ilmoittaa, että Nicholas on suostunut olemaan oma henkilökohtainen henkivartijani", hän ilmoittaa ja ne, jotka viimeksi huomasin mulkoilevan Tobiasta ovat nyt huolestuneen näköisiä. Virnuilen heille omahyväisesti.

"Mistä tämä äkillinen mielenmuutos?" Mark Spencer, se tiukkapukuinen mies kysyy muka vilpittömästi.

"Olen hänelle velkaa veljeni pelastamisesta, ja kun kuulin häntä uhkaavasta vaarasta, päätin laittaa taitoni hyvään käyttöön. Olisi hankala saada töitä jostain muualta sellaisella taustalla kuin minulla on. Onneksi Tobias on tarpeeksi fiksu ja jättää sen taakseen", vastaan.

"Ennemminkin pidän taustaasi hyötynä ja etuna henkivartijana", Tobias vastaa.

"Mihin taustaan tässä nyt sitten viitataan?" harmaahapsi kysyy hymyillen viekkaasti.

"Anteeksi en ymmärrä kysymystäsi. Kaikilla meillä on vain yksi historia", tokaisen vastaan liiallisen kohteliaasti, jotta jokainen tajuaa, että teeskentelen.

"Tarkoitin, että viittaatko nyt siihen taustaan, joka sinulla oli presidenttimme kanssa viisi vuotta sitten vai siihen taustaa, jolloin asuit vielä Serverissä ja sitten Hiekkakaupungissa."

Hän tuijottaa minua haastavasti, mutta en hätkähdäkkään.

"Molempia. Tunnen Tobiaksen hyvin yhteisen, mutta erittäin lyhyen taustan takia ja Hiekkakaupungissa opin vielä enemmän puolustusta henkivartijan hommia varten", vastaan rauhallisesti takaisin. Harmaahapsen kommentin aikomus oli luultavasti nostaa tunteet pintaan tai muistuttaa minkälainen heidän presidenttinsä historia on ja horjuttaa siten muiden mielipidettä, mutta se ei näyttänyt tehoavan. Hänen olisi pitänyt sanoa tuo kansan edessä, jotta heidän uskonsa horjuisi. Sillä on enemmän valtaa kuin laukoa solvauksia pienessä kokouksessa. Hän on pelkuri.

"Haluaisitko demonstroida väitettäsi?" Mark kysyy ja hymyilen, mitä hän ei odottanut.

"Mielelläni. Pitäkää tätä hakemuksena", vastaan ja salamannopeasti kaivan veitsen vyötäröltäni heittäen sen Markin tuolin selkänojaan vain senttien päähän hänen korvastaan. Kohahdus käy koko huoneessa ja Mark nousee pöyristyneenä seisomaan. Hän on tarttumassa aseeseen, joka oli hänellä piilossa takin alla, mutta liu'un pöydän yli ja potkaisen aseen hänen kädestään. Otan terän tuolista ja painan sen Markin kaulalle työntäen hänet samalla seinää vasten. Vartijat ovat jo tulossa apuun, mutta Tobias nostaa kätensä ja he pysähtyvät.

"Mitä ikinä aioitkin presidentille tehdä se ei enää onnistu, sillä minä vartioin häntä", kuiskaan Markin korvaan ja päästän hänet sitten irti nauraen kuin hän olisi kertonut jonkin hyvän vitsin.

Neuvosto alkoi taputtaa käsiään ja hymyilemään.

"Presidenttimme taitaa olla hyvissä käsissä. Myöhemmin urallasi voisimme puhua, jos olet kiinnostunut armeijan kouluttamisesta", Eversti maastopuvussaan sanoo nauraen iloisesti.

"Askel kerrallaan", vastaan hymyillen ja palaan Tobiaksen luo. Poimin Markin aseen lattialta ja sujautan sen vyötärölleni. Kun kukaan ei huomaa, mulkaisen Markia joka nielaisee näkyvästi ja höllentää solmiotaan.

Neuvottelussa käydään vielä muutamia asioita läpi, mutta en kiinnitä niihin huomiota vaan tarkkailen huoneessa olevien ihmisten ilmeitä ja kehon liikkeitä. Katson kuka tuntuu vihamieliseltä ja kuka rennolta. Tähän asti vain Mark ja harmaahapsi ovat ainoat, jotka silloin tällöin vilkuilevat minua hillityn vihaisesti. Heidän katseensa ovat tylyt ja täynnä peiteltyä raivoa. Huomaan kuinka isäni yrittää aika ajoin tavoittaa katseeni, mutta pidän huolen etten katso häntä. Minulla ei ole häntä kohtaan mitään kiinnostusta tai velvoitteita.