Murtunut taistelija

29: Unen rippeet

(Editoitu)

Tönäisen Tobiasta niin, että tämä heilahtaa asennostaan sängyllä.

"Anna olla", tuhahdan hänelle ja nousen ylös sängystä.

"Nic!" Tobias äännähtää.

"Anna vain olla. Minä mietin asiaa", vastaan ja menen ovea kohti.

"Kohta on ilta eikä sinun asuntoasi ole vielä valmisteltu. Jää tänne täksi yöksi. Huomenna voit muuttaa omaasi", Tobias huomauttaa ja pysähdyn keskelle huonetta.

"Minä en nuku kanssasi samassa sängyssä", sanon sitten ja vaikken tarkoittanut sitä loukkaukseksi Tobiaksen kasvot näyttävät murheellisilta.

"Anteeksi. En ole tottunut olemaan hellävarainen asioiden ilmaisussa", yritän korjata sanojani. Tobias kohottaa kulmakarvaansa.

"En osaa nukkua sängyllä", selvennän.

"Se tuntuu pilveltä siihen verrattuna, miten olen nukkunut viimeiset viisi vuotta. Nukuin kovalla sementtilattialla vaatteet pehmusteina enkä usko, että saan unta, jos alustani ei ole kova, joten jos saisin vain tyynyn niin nukun mieluiten lattialla."

Tobias näyttää ensin tyrmistyneeltä, mutta heittää minulle sitten tyynyn sängystään ja nousee seisomaan ottaen peiton pois sängystään. Tobias heittää ohuen peiton syrjään, mutta sen alta paljastuu toinen paljon paksumpi ja valkoinen.

"Kuinka monta peittoa sinä oikein tarvitset?" kysyn hämmentyneenä. Tobiaksen ilme on yhtä hämmästynyt.

"Vain yhden..." hän sanoo.

"Entä tuo sitten?" kysyn ja osoitan ohutta peittoa, jonka hän heitti lattialle.

"Se on päiväpeitto. Sillä ei nukuta."

"Peitto kuitenkin", intän ja Tobias naurahtaa.

"Niinpä kai."

Tuhahdan ja laitan tyynyn lattialla sohvan viereen. Lasken pääni tyynylle ja kädet pään alle katsoen Tobiasta, kun hän riisuu pitkät housunsa ja paitansa mennen sitten suuren valkoisen peiton alle. Verhot ovat kiinni ja Tobias naksauttaa katkaisinta sängyn vierellä niin, että kaikki lamput sammuvat.

"Öitä", Tobias sanoo hiljaa, mutten vastaa. Pilkkopimeässä suljen silmäni ja annan unen vallata minut.

"Ole kiltti. Ei!"

"Minä pyydän, älkää. Ei. Ole kiltti."

"Lopeta!"

Mies virnistää ja lyö minut uudelleen maahan. Tunnen kuinka muutama kylkiluuni on murtunut ja pian leuka. Silmän ympärille muodostuu suuri ja tumma mustelma.

"Ei saa," kuulen jonkun huutavan. Yritän päästä miehen ohi, mutten pääse. Hän lyö minut aina vain uudestaan maahan. Yksittäinen lamppu muuten pimeässä käytävässä välkkyy ja näkökykyni häviää aina hetkellisesti.

Kuulen Seanin huutavan kivusta. Heti sen perään nainen kirkuu.

"Sean!" huudan ja yritän kontata eteenpäin miehen jalkojen välistä, mutta tämä heittää minut taaksepäin seinään.

"Nic! Ei! Lopeta!" Sean huutaa ja ääni kaikuu käytävällä piinaten korviani. Minun pitää löytää Sean.

"Sean!" huudan käytävään. Ei vastausta. Nousen vapisten seisomaan ja karjaisten hyökkään miestä kohti tönäisten hänet kumoon. Istun hajareisin tämän päällä, tartun miehen päähän molemmin puolin ja hakkaan tämän kalloa kovaan maahan, kunnes mies lakkaa rimpuilemasta ja verilammikko alkaa muodostumaan hänen päänsä alta.