Murtunut taistelija

10: Ja taas...

(Editoitu)

Kävelemme katujen läpi täydessä hiljaisuudessa. Tobias katsoo maassa makaavia ihmisiä kulmat kurtussa ja minä yritän pitää uupumukseni piilossa. Minua huippaa ja päätä särkee. Toivon vain etten saa samaa tartuntaa kuin heillä. Minun pitää etsiä perheeni. Minun pitää olla kunnossa, jotta jaksan etsiä heidät.

Ohitamme monta kioskia ja kauppaa, mutta monet niistä ovat kiinni.

"Mennään pääkadulle", sanon ja Tobias vain seuraa perässä.

Pääkadulla ihmisiä on yhä paljon ulkona ja hukumme ihmismassaan helposti. Kauppiaat ovat taudin takia varuillaan, mutta emmeköhän me jotain saa varastettua.

Nostan hupun päähäni ja Tobias tekee samoin.

"Seuraa perässä", virnistän ja kun Tobias on nostanut hupun kasvojensa peitoksi, lähden normaalisti kävelemään katua pitkin sulautuen muiden ihmisten joukkoon. Tobias on aivan kannoillani.

Näen yhdellä kauppiaalla leivän roikkuvan kojun reunalta. Vinkkaan Tobiakselle ja kävelemme rauhallisesti kojun ohi. Sujautan leivän nopeasti toiseen käteeni ja pujahdan ihmisten välistä niin ettei kauppias huomaa mitään.

"Sinun vuorosi", ilmoitan, kun olemme turvallisen välimatkan päässä ja Tobias kurtistaa kulmiaan.

"Katsotaan mihin sinusta on", haastan ja Tobias tajuaa, mitä yritän. Tämä hymyilee ja nyökkää.

"Selvä on. Haaste hyväksytty", hän vastaa ja nostaa hupun takaisin päähänsä. Hän lähtee kävelemään katua pitkin ja etsii sopivaa kohdetta. Hän ei ole kovin hyvä, sillä huomaan hetken jolloin hän päättää, mitä varastaa ja silloin voi moni muukin arvata, mitä on tekeillä. Annan hänen kuitenkin yrittää.

Tobias kulkee kärryjen lähellä ja nappaa muutaman kuivalihan, mutta hän ei tainnut tietää, että liha ja kaikki proteiininlähteet ovat tarkimmin vartioidut ruoat Serverillä ja kauppias varmasti katsoo niitä tarkkaavaisesti. Heti, kun Tobias on koskenut niihin, kauppias huudahtaa ja lähdemme juoksuun.

"Tule!" Huudan Tobiakselle ja hänellä kestää sekunnin murto-osa lähteä juoksemaan. Juoksemme kojujen läpi ja ihmisten välistä. Kaadan heinäpinon esteeksi keskelle katua. Kauppias ei viitsi lähteä seuraamaan meitä, sillä se mitä hänellä on kärryssä on arvokkaampaa kuin muutama liha, mutta hän kiroilee ja sylkee meidän selillemme pitkän tovin.

Juokseminen hiljenee hölkkään ja pian pysähdyn kapeamman kadun kulmalle.

"Ei paha", totean ja Tobias virnistää huohottaen.

"Tosin oli virhe yrittää varastaa lihaa. Sitä ei saa melkein koskaan, koska sitä vartioidaan tarkimmin. Yleensä hedelmät ja leipä ovat varmimmat", totean.

"Sain sentään muutaman", Tobias ylpeilee ja nostaa kuivalihan esille.

"Ollaksesi poliisi, pärjäsit aika hyvin lakien rikkomisessa", huomautan ja Tobias naurahtaa lyhyesti.

"Täytyy sopeutua tilanteeseen. Niin meille opetetaan. Minä vain sopeudun", hän puolustelee.

Jaamme leivän ja lihat ja jatkamme kävelyä.

Vaikka sain ruokaa niin oloni on kumman uupunut ja vaikka emme juosseet niin paljoa niin en jaksaisi kävellä enää kovin pitkään. Jalkojani hapottaa ja keuhkoja pistelee kuin olisin hengittänyt pieniä lasinsirpaleita.

Emme ole kävelleet kuin ehkä puoli tuntia ja olen jo aivan poikki.

Tobias vilkaisee minua huolestuneena sillä hiki helmeilee otsallani. Osittain kuumuuden takia.