Murtunut taistelija

34: Huonot vai vähemmän huonot uutiset?

(Editoitu)

"Makaa vain rauhallisena äläkä liiku. Tämä on ohi puolessa tunnissa", nainen sinisessä hoitajan puvussa sanoo ja työntää minua rintakehästä, jotta menen selälleni makaamaan pehmustetulle levylle. Vilkaisen Tobiasta, joka seisoo lasin toisella puolella erillisessä huoneessa lääkärin kanssa. Minun kuuluu mennä sisälle jonnekkin outoon putkeen, joka hurisee ja se näyttää lääkärille toisessa huoneessa lasin toisella puolella kuvaa aivotoiminnastani. Tai niin he minulle selittivät. Tuo putki on kyllä epäilyttävän näköinen. Se on iso, valkoinen ja paksuseinäinen. Ja minun kuuluu mennä sen sisään. Putki on sitä varten ontto ja reikä on sen verran suuri, että tavallisen kokoinen ihminen mahtuu sen sisään, mutta ei pysty pyörimään ympäri.

"Miten tuo muka...?" aloitan, mutta hoitaja hyssyttelee minua.

"Et saa puhua etkä liikkua, onko selvä", hän ohjeistaa ja näyttää peukaloa lääkärille. Laite alkaa hurista, ja levy, jolla makaan alkaa liikkumaan kohti putken sisustaa.

"Voi luoja.." tuhahdan, mutta suljen suuni, kun hoitaja hyssyttelee minua uudestaan.

Makaan vain paikallani ja kuuntelen kuinka laite hurisee ja välkkyy. Ja välkkyy... Hurisee edelleen... Kuinka kauan tässä kestikään?

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen laite lakkaa hurisemasta ja joku tarraa yhtäkkiä nilkkaani. Olin niin keskittynyt, että säikähdän yhtäkkistä kosketusta ja nostan jalkani ylös vetäen sen pois kosketuksesta, mutta olen yhä putkessa, joten kolautan polveni sen kattoon.

"Perkele", sihahdan ja yritän liikkua putkessa koskettaekseni polveani. Putken takia en kuitenkaan pääse liikkumaan kunnolla enkä nousemaan edes ylös.

Kuinka hitaasti makuualusta tuleekaan ulos laitteesta. Huokaan syvään ja rentoudun alustalla, kun se liikkuu ulos. Ei tässä riehuminen auta.

Kun olen melkein ulkona, kierähdän jo pois patjalta ja livahdan sulavasti ulos laskeutuen jaloilleni lattialle. Hoitajan ilme ei ole lupaava ja hyvä tuuleni laskee hiukan. Sitten Tobias tulee ovesta sisään ja alan jo huolestua, sillä hänen ilmeensä enteilee pahaa. Mitä he muka saivat minusta selville maatessani pelkän putken sisällä?

"No, mitkä ovat uutiset?" Kysyn ja pidän ääneni kevyenä. Tobias aukaisee suunsa, mutta sulkee sen sitten sanomatta mitään ja pudistaa vain päätään. Lopulta lääkäri, joka kai tutki kuviani, tulee huoneeseen jo valmiiksi pahoitteleva ilme kasvoillaan.

"Minulla on erittäin huonoja ja vähemmän huonoja uutisia. Onko järjestyksellä väliä, miten kerron uutiset?" Hän kysyy tullessaan ja pudistan päätäni. Lääkäri ottaa esille outoja mustia kuvia, missä kulkee valkoisia viivoja ja kuvioita sikin sokin. Jokainen kuva on hiukan erilainen kuin muut, mutta muoto pysyy kuvissa aika samana. Kestää hetki ennen kuin tajuan, että kuvat ovat minun aivoistani.

"Mitä noista pitäisi nähdä?" Kysyn ja kallistan päätäni katsoen, jos eri näkökulma auttaa.

Lääkäri rykäisee.

"Kuten jo mr. Lynnille ilmoitin, uutiset eivät ole hyvät. Näistä kohdista..." hän sanoo ja osoittaa yhtä kohtaa kuvasta. "...voi nähdä, että aivojesi etulohkosta puuttuu hermosoluja. Ne ovat surkastuneet pois ja tämä on onneksi vasta todella pieni osa aivoista, joka on menetetty. Taudin nimi on frontotemporaalinen dementia ja kyse on siis muistista ja aivosoluista, mutta mikään ei ole kiveen kirjoitettua, kun on kyse aivoista enkä suoraan sanoen tiedä, miten tämä tauti tulee vaikuttamaan sinuun. Frontotemporaalisessa dementiassa potilaat alkavat unohtaa asioita, heidän tunteensa latistuvat, impulssikontrolli voi huonontua ja se voi vaikuttaa myös pienesti muistiin.." lääkäri jatkaa, mutta jättää silti jotain kertomatta.