Tyttö ja Poika || VALMIS

4. Dangerous

Istuin Alexin ison talon makuuhuoneen sängyllä ja mietin hartaasti tilannettamme.
"Alex hei?" Huusin kylpyhuoneeseen jossa Alex oli. "Oota hetki Shei."
Alex etsi jotain sen näki kuinka hän penkoi paikkoja kiireellä. "Niin mitä halusit sanoa?" Alex jatkoi.
"Sun pitää päästää mut kotiin. Tuu mun mukaa voit yöpyy meillä pliis Alex." Alex katsoi minua epäilevänä.
"Kuule Shei, se on liian vaarallista. Sä voit asettaa sun mutsis ja pikkuveljes vaaraa. Se on vaan liian vaarallista. Mä suojelen sua ja katon et joku suojelee sun perhettäs."
Katsoin Alexia surullisena ja sain sympatiaa. Hän istahti viereeni otti minut kainaloonsa ja painoi suudelman otsaani. Tuntui hyvältä tietää että joku suojelee minua.
Alex löysi etsimänsä joka oli kassi hän avasi kassin ja sieltä paljastui kaksi pistoolia ja raha nippuja. "Tällä me päästään pois täältä, mut sun pitää luottaa muhun." Alex sanoi hellällä äänellä katsoen minuun.
Kun hän näki pelokkaan ilmeeni hän nousi otti hiuksistani kiinni hellästi ja katsoi silmiini. "Luotatko sä muhun?"
Nyökkäilin epävarmasti. "Hyvä. Mun tyttö." Hän nojasi eteen ja antoi äkkiä suudelman poskelleni. Epävarma hymy nousi huulilleni.
Seurasin Alexia kun hän huitoi ja juoksi ja kiirehti. Ja ajattelin että hän tämä ihana miehen alku haluaa suojella minua nörttiä joka menestyy lukiossa eikä tyttöä kuin Melanie.
Ja yhtäkkiä mieleeni popsahti. - Apua mitä me teemme koulun suhteen.
"Alex?! Mä unohdin mitä me teemme. Jos opettaja soittelee äidille että en ole ollut koulussa jään kiinni."
Alex suhtutui rauhallisesti tuohon asiaan ja sanoi "Hoidetaan se myöhemmin mut nyt meidän on pakko lähtee."
Tällä kertaa menimme vanhalla Toyotalla jota Alex piti autotallissaan varmuuden vuoksi. Harmi kun emme menneet yhdellä noista Ferrareista. Jooo Alex on rikas mies minun mies.
Rikollispuuhista taitaa saada paljon massii. Mutta nyt on tosi kyseessä siis meitä jahdataan.
"Alex kuka meitä jahtaa? Kuka vihaa meitä niin paljon että on valmis tappamaan?" Katsoin Alexia joka piti kumpiakin käsiään ratissa ja katsoi minua alakuloisena. Niin paha tilanne vai ajattelin. Mutta luojankiitos ettei minun tarvitse selvitä tästä yksin.
Otin Alexin reidestä kiinni ja nojauduin häneen. Halusin itkeä mutta minun täytyy pysyä kasassa.
   
Joka paikasta kuului aseen laukauksia. Olin kauhuissani en uskonut selviäväni. Alex ei olekkaan siinä. Hän on poissa eikä tule takaisin. Nousen äkkiä autosta pois ja jatkan matkaa juosten. Eteen tulee äkki- pysähdys se on Alex kuolleena ja seuraavana on minun vuoroni. Joku tuntematon osoittaa päätäni aseella. PAM.

Nousin kuin kuolleista ja hikisenä ylös motellihuoneemme sängystä. Alex nukkuu vielä. Käänsin yöpöydällä olevan kellon. 05.10 AM.
Katsoin unessa olevaa Alexia. Kuinka söpö hän on nukkuessaan. Hyvin treenattu tatuoitu yläkroppa paljaana, hiukset kasvoilla ja nuo komeat kasvot jossa ihanat silmät ovat kiinni piilossa. Hän on vain täydellinen. Pam. Painajainen on palannut. Ulkoa kuului ensin hiljainen pamahdus ja sitten kova. Alex ei herännyt kumpaakaan.
Huusin hänen nimeään hiljaa ja kesti että hän heräisi. Alex on todella sikeä nukkuja. Keräsimme kamppeet ja lastasimme ne autoon kiireellä.
Matka jatkukoon.
Nukahdin ja näin unt isästäni. En ketänyt sitä joten pakotin itseni hereille. "Ai no huomenta vaan babe. Sinäkin päätit herätä." Alex katsoi hymyillen. "Huoment. Missä me ollaan?" Haukottelin joka sanan välissä. "Jossain päin Georgiaa."
Tiekyltissä jonka juuri ohitimme luki: Atlanta, Georgia 166 km.
Mahtavaa olemme Atlantassa pian jossa kusipää isäni asuu puolet häntä nuoremman uuden vaimonsa ja mahassa olevan sisrpuoleni kanssa. Yök. Maryanne oli isän oppilas. Isä oli lukiomme professori. Maryanne on minua kolme vuotta vanhempi. Yäk. Ja jotenkin he vain makasivat yhdessä ja Mary tuli paksuksi. En halua nähdä niitä kahta enää ikinä. Isäni on 38 ja MaryAnne 21. Isä on kuubalais-syntyinen ja MaryAnne amissi. Pirteä kuin marli natural mehu.
"Ei, ei eii." Alex huusi pelottavasti. Nousin hereille "Mikä on Alex?"
"Shei, meillä on pulma. Meidän käteiset jäi motelliin." Alex kirosi ja mietti mitä tehtäisiin. Oli vain yksi asia mikä voisi olla viimeinen toivomme. Alex parkkeerasi kadun päätyyn vaalean ison talon eteen ja nousimme autosta. Kop kop. Ovi avautui. "Hei isä. Täs on Alex mun poikaystävä. Me tarvitaan yöpaikka."

Nyt tuli lyhyt luku.
Sori et on tylsät nää alku luvut mut lupaan et paranee.