Tyttö ja Poika || VALMIS

21. Battlefield Of Love

Istun odotushuoneessa ja katson kun hoitajia hälytetään huoneeseen. - Alexin huoneeseen. Kyyneleet automaattisesti valuvat. Kuulen tutun äänen huutavan nimeäni ja käännyn Lexa suorastaan hyppää syliini Selim perässään. "Sheila mitä tapahtui? Lexa kysyy kasvot valkoisena " Missä Alex onko hän kunnossa?"

"Mä en tiedä ne ei kerro mitään vaan käskivät häipyä huoneesta."

"Mä soitan äitille. Onneksi sä oot kunnossa."

Mutta kun en ole fyysisesti kyllä mutta aivoni ja sydämeni taistelevat keskenään. Kuin rakkauden taistelukenttä. Sudämeni sanoo "olet rakastunut aivosi ovat rakkaudesta sekaisin joten älä kuuntele sitä. Rakasta häntä niinkuin hänkin sinua!"
Aivoni taas sanovat "älä kuuntele sydäntä vaan aivot ovat aina oikeassa. jätä se paskajukka. se ei tiedä mitään rakkaudesta. jätä Alex ansaitset parempaa."

En enää jaksa. Aijon olla Alexin tukena ennekun jompikumpi meistä kuolee. Niinhän se menee "niin vastoin kuin myötäkäymisissä aina elämän loppuun asti  kunnes kuolema meidät erottaa"

***
Katson peilikuvaani naamaani inhoten. Hyi Sheila katso mitä olet tehnyt. Poikaystäväsi maakaa sairaalassa sinun takiasi. Saisit hävetä itseäsi.
Kun olen kritisoinut itseäni tarpeeksi siirryn sängylleni itkemään. Mitä oikein olen tehnyt? Pidän käsiäni kasvojeni päällä ja itken itken ja vielä lisää.

Isä huutaa minua alakertaan ja kun astelen portaita alas ja ikävä 'yllätys' seisoo portaikon vieressä.

"Mitä sä täällä teet? Painu helvettiin niiku painuit mun ja Selimin elämästäkin" Huudan ja juoksen takaisin huoneeseeni kyyneleet valuen. Elämästä on tullut täyttä helvettiä.

Oveen koputetaan ja huudan "Jos se on äiti ni mee vittuun" Olin niin raivoissani. Ensin hän menee Pariisiin ja jättää meidät sitten hän päättääkin tulla takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Isä täällä. Voinko tulla sisään?"

Päästin isän sisään ja hän istui viereeni sängylle. "Kulta oletko kunnossa?" Näytin apeaa ilmettä ja sanoin "En Alex on sairaalassa ja tuo muija päättää vaan tulla yhtäkkiä tänne kun mitään ei olisi tapahtua."

"Et edes antanut hänen sanoa sanaakaan." Isä on tyhmä mutta oikeassa aina.

Joten ajattelin antaa äidille uuden mahdollisuuden. Vaikka kuinka haluaisin repiä hänen päänsä irti. Ajatus tuskaisesta synnytyksestä lohdutti kun hän toi minut tähän julmaan maailmaan.

"Hei kulta. Olen pahoillani mitä tein se oli kamalaa ja julmaa mutta sellaista elämä on. " Juuri kun äiti oli astumassa lähemmäs halaamaan minua huudan "STOP. Ensimmäiseksi älä kutsu minua kullaksi, toiseksi ei haleja, kolmanneksi anteeksi pyyntö ei riitä teit julmasti ja sitä ei voi unohtaa." Äiti on melkein kyynelissä mutta ei kiinnosta. Hän lähti juuri kun tarvitsisin häntä eniten ja Selim hän oli aivan rauniona.

Vihdoin äiti lähti ja sain mennä nukkumaan. Nukuin taas Alexin paidalla. Menen huomenna katsomaan Alexia sairaalaan. Enkä todellakaan mene kouluun. Menisitkö itse? Nukahdin ajatellen Alexin huulia, kroppaa, lihaksia häntä kokonaan. Unessani suutelun häntä ja elimme onnellisena elämämme loppuun saakka.

Heräsin silmät mustana ja kiukkuisena. Laitoin hiukseni nutturalle päälleni laitoin pörröisen pitkät villaneuleen ja valkoisen t-paidan ja mustat farkut. En meikkaa en vain jaksa. En kerta kaikkiaan jaksa. Olen poikki väsynyt.

Sairaalassa on hirmuisesti potilaita ja he katsovat minua yksinäistä tyttöä joka on katsomassa poikaystäväänsä joka on taas joutunut ryöstön uhriksi. Niin ne poliisit ainakin sanovat että joku murtautui sisään ja ampui Alexia kylkeen ja olkapäähän. Mutta hei ryöstö keskellä kirkasta päivää. Edes poliisit eivät usko siihen. Sen teki joku joka tiesi että Alex olisi täällä juuri siihen aikaan ja joku joka vihaa Alexia vaikkapa sieluun saakka. Niin paljon että voisi tappaa hänet.

Kun menen Alexin huoneeseen hänen silmänsä ovat kuin naulattu kiinni yhteen. Ne eivät aukene pitkään aikaan. Surullista.

Alexan nk.

Katson asetta kädessäni. Käteni edelleen tärisee. Luulin että voisin tehdä sen. Ja että kaikki luulisivat sen olevan vain ryöstö mutta puhuin Sheilan kanssa ja hän ei usko siihen. Entä jos jään kiinni joudun vankilaan. Kuulen askeleita jotka lähestyvät.  Piilotan aseen äkkiä tyynyn alle ja seison suorana

"Hei kulta ruoka on valmis. Tuu syömään. " Selim sanoo.

"Juu ihan just kulta teen vaan eka yhden jutun." Sanon ja hymyillen kun kaikki olisi hyvin. Hän antaa poskelleni pusun ja nyökkää "Okei. Rakastan sua." Hän sanoo. Nyökään ja hän vihdoin lähtee.

Otan aseen takaisin käteeni. Tällä aseella melkein tapoin oman rakkaan veljeni. Ja paskat en edes ikinä halunnut veljiä. Tänään tämä ase viimeistelee tehtävän ja minulla on yksi veli vähemmän. Muistan ruuan ja menen alas. Minulla onkin kamala nälkä. Ruoka pöydässä saan viestin Dexter: Hankkiudu eroon Alexista heti paikalla.
Mikä pomottelija.

×John Newman - Love Me Again×