Tyttö ja Poika || VALMIS

7. That man from the past

Istuin sohvalla odottamassa Alexia. Jotkut sanovat että naisilla kestää tunteja laitautumisessa, mutta oikeasti Alexilla kestää pidempää kuin pari tuntia.

Ensin hänen piti käydä suihkussa, jolloin minä olin jo meikannut ja vaihtanut vaatteet, sitten hänellä kesti puoli tuntia vaatteiden etsimisessä ja hiukset ja kaikkea muuta. Hiuslakkaa kului ainekin kaksi pulloa. Aloimme tuntemaan olomme tunkkaiselta täällä neljän seinän sisällä, joten halusimme mennä rannalle ja katsomassa kaupunkia. Saada paritkin tytöt kateelliseksi. "Okei mä oon valmiina nyt mennää." Alex käveli huoneestamme. "Vihdoinkin sulla kesti ainaki kaks päivää tuol." Sanoin ja hymyilin. Alex virnisti ihanasti ja lällätti "hahhah, tosi hauskaa." kumarsi vähän ja antoi minulle suudelman. Otin hänen kädetään kiinni tiukasti ja lähdimme kävelemään.

Ensin menimme ostarille, joka oli niin iso että voisin eksyä. Menin kenkäosastolle sillä vaatekaappini kaipaa piristystä. "Mä meen tonne kattoo puhelimii." Alex huusi perään Nyökkäilin. Katselin kenkiä ja löysin etsimäni kävelin Alexin luo ja sanoin "Mä löysin ihanat kengät. Osta ne mulle pliis." Anelin ja näytin koiranpentuilmettä. Hän suostui mutta nähtyään hinnan ja katse pimeni. "158 dollaria, mitä vittua?" Alex kuiskasi huutaen. Näytin koiranpentuilmettä ja anelin. Minun viehätys voima vei voiton ja Alex osti minulle ekan lahjan poikaystävänäni.
Alex taas levitti kätensä olkapäilleni omistavasti ja otin hänen roikkuvasta kädestä kiinni. Tytöt katsoivat kateellisina ja suutelin vai Alexia. Laitoin uudet vanssini jalkaan heti ja hyppäsin Alexin syliin huutaen "Kiitos kiitos." ja suutelin häntä. Tytöt vikittivät ja Alex antoi jotain katsottavaa heille. Hän nosti paitaansa niinkuin pyyhkisi suutaan ja hänen lihaksensa näkyivät. Kun tapasimme hän teki minullekkin niin. Tytöt purivat huuliaan ja hihittivät kun minä ja Alex kävelimme käsu kynkässä pois.

Katu oli tyhjä ja vähän kostea. "Mä käyn tuolla, mun kontakti on siellä." Alex sanoi kun hän sopi tapaamisen jonkun tutun kanssa. Kadun kulmassa istui vanhannäköinen mies jolla oli huppu päässään. En nähnyt hänen kasvojaan mutta jotai epäilyttävää niissä oli. Mies nousi äkkiliikkein ylös ja peitti suuni likaisella kädellään ennenkuin kerkesin huutaa Alexia. Mies työnsi minut seinää vasten ja minä päätin olla olematta se mimmi joka ei pysty puolustaa itseään vaan huutaa poikaystävään apuun.

Kohotin polveani ja iskin kaikella voimalla nivusten väliin. Mies kumartui maahan kivusta ja huusin Alexia. Hän ja toinen tuntematon mies juoksivat kadun kulmaan.
"Sheila!? Mikä hätänä?" Alex huusi.
"Toi mies hyökkäs kimppuu. Mut mä näytin sille." Irvistin ja huiskaisin hiuksiani ylpeänä. Alex potkaisi miestä uudelleen nivusiin mutta paljon kovempaa kuin minä ikinä voisin. Mies huusi. Ja Alexin mukana oleva mies potkaisi myös. Hyökkääjä kimposi pois paikalta.

"Hei Sheila, täs on mun veli Felix. Fee täs on mun tyttöystävä Sheila." Alex esitteli meidät ja veti minut lähemmäs omistavasti. "Ai hei Sheila. Alex on puhunut susta paljon. Kiva vihdoin tavata kasvottain." Felix kätteli minua ja vastasi "Vou, teissäpä on paljon samaa näköä. Mut en tienny et Alexil on sisaruksii. Ja hauska tavata. " Hymyilin ja katsoin Alexia joka hymyili.

"Joo pikkuveli ei tykkää puhuu perheestä. Tapaisitpa meidän isoveikamme Dexterin." Felix hymyili niin myös Alexskin. Ja minä myös.

Alexilla on kaksi veljeä. Miksi hän ei kerro minulle mitään? Eikö hän luota minuun?

Felix oli hyvin mukava ja salaperäinen, vähän niinkuin Alex paitsi Alex ei ole kaikille niin mukava kuin minulle. Paitsi jos hän päättää.

Felix veti Alexin lähemmäs ja kuiskasi "Mitä sä aijot tehä?" Alex katsoi hämmentyneenä. "Nokun kohta on MZFM." Felix jatkoi. Alex heilutti päätään niinkuin ei tietäisi ja otti kädestäni kiinni.

Alex ja Felix hyvästelivät. Felixin täytyi palata Kaliforniaan tyttöystävänsä luo. Joka oli kuulema hot. He hyvästelivät ja Felix kurvaili pois hienolla kalliilla autollaan.

Menimme rannalle juuri auringonlaskun aikaan, jossa oli niin kaunista. Istuimme hiekkaan ja Alex levitti kätensä hartioilleni. Suuteli poskeani. Yritin kysyä häneltä MXFM:stä, mutta se keskeytyi kun Alex veti minut ylös ja otti lantiostani kiinni käsillään ja suuteli. Mutta sekin keskeytyi kun Alex veti minut varovasti turvaan.

"Mikä on Alex?" Kysyin pelokkaana.
"Alex katsoi vakavana ja vastasi " Se on yksi Victorin miehistä Therroe. Juutalainen munanimijä. Tyhmä kuin saapas." Menimme autoon ja mies ei nähnyt mitään.

Alexin nk.
Kuin kauhu seuraisi minua minne ikinä menenkään. Kun näin nuo kasvot se ilta, se kaamea muisto palutui mieleen kuin se olisi vasta tapahtunut eilen.

Flashback
Ilta oli täynnä iloa. Oli jouluaatto ja täytän kahdeksan kolmen kuukauden päästä. Isä lupasi ostaa minulle uuden hienon pyörän.
Ovi pamahti auki ja kauhu tuli sen mukana. Isä nousi ylös äkkiä ja yritti pysäyttää miehet mutta mies pysäytti isän ampumalla rintaan. Äiti huusi isän nimeä "Antonio?! Anton!" kauhuissaan kyyneleet silmillä. Äiti aneli miehiltä että päästäisivät meidät pois. Sinä iltana isäni, äitini ja pikkusiskoni menettivät henkensä. Ilman Dexteriä ja Felixiä olisin kuollut. Dexter oli juuri ennen hyökkäystä piiloutunut keittiöön syömään äidin leipomia pikkuleipiä. Hän auttoi minut ja Felixin pakoon. Hän oli silloin kymmenen ja Felix yhdeksän. Nuo kasvot muistan koko loppu elämäni, ne piinaavat minua unissa. Tuo mies tappoi äitini Allisonin, isäni Antonion ja pikkusiskoni joka oli vasta viisi Alexan.

Sheilan nk.

Kello: 21.09 P.M
Vaihdoin vaatteitani meidän vierashuoneessa. Alex tuli vessasta ja uskaltauduin kysyä häneltä. "Alex? Mitä tarkoittaa MZFM?" kysyin suoraan. Ensin hän hiljentyi mutta vaadin selitystä.

"  'MoretzFamilyMeeting' ". Alex kakisti ulos.  " Siinä meidän koko suku tapaa ja neuvottelee ja sen sellasta. Kerran vuodessa." Alex jatkoi.
"Onko sun vanhempasi siellä?" Kysyin aivan väärän kysymyksen. "Ei ne oo enää elossa. Se mies rannalla tappo ne jouluaattona kun mä olin seitsemän. Mun sisko kuoli sinä iltana." Alex sanoi surullisena kyynel silmässä en ole ikinä nähnyt häntä itkevä. Itku yltyi kun muistot tulvivat mieleen.
"Oi Alex. Mä en tienny. " Sanoin.
"Ei - ei se sun syy ollu." Alex sanoi ja painautui syliini. Lohdutin häntä.

Kuinka kamalaa tuollaista kaattaa kantaa puolet elämästä.

Nyt tuli vähä pidempi.
Täs luvus kyl oli vrm hirmusesti kirjotus virheitä sorii.