"Ei mulle käy mitään. Mä tuun takas sun luo, Sheila. Mä rakastan sua, Sheila Stone" Nuo olivat hänen viimeiset sanat minulle ennenkun hän katosi ovesta ja ajoi pois.
_______
Tarina kertoo 17-vuotiaasta Sheilasta, jonka elämä muuttuu kun vuotta vanh...
Istun pehmustetussa tuolissa ja katselen sairaalan tyhjää seinää. Käteni ovat vieläkin aivan veressä ja niin on smokkinikin. Minun hääni ovat pilalla. Vaimoni on kriittisessä tilassa ja puolet vieraistamme ovat kuolleet. Mukaan lukien Sheilan isä, minun äitini ja Victoriakin. Felix on leikkauksessa ja en tiedä selviääkö hän.
Yritän hieroa veret pois käsistäni ja vuodatan parit kyyneleet. Edessäni seisoo nuori nainen pukeutunut hoitajan pukuun. "Anteeksi nuori mies kuuletko minu?" hän kysyy. Ensin en kuullut mitään kun mietin vain minua pidellessä vaimoni elotonta ruumista ja itken. Mutta sitten nielaisen ja vastaa "Niin joo. Onko vaimoni kunnossa?"
"En tiedä vaimostasi mutta tuo haava näyttää todella pahalta. Se saattaa tarvita tikkejä." Hoitaja sanoo. "Mä oon kunnossa mä vaan haluun nähä Sheilan." Sanon hoitajalle itsepäisesti. "Okei tehdäänkö näin mä kysyselen sinun vaimosi tilaa jos suostutteli minun paikkaavan pääsi kuntoon. Jooko?" hoitaja vastaa. Pudistan päätäni. "Mikä olikaan vaimosi nimi?" hoitaja kysyy. "Sheila Stone mut me mentiin just tänää naimisiin niin Moretz." sanon hoitajalle ja hän kysyy toiselta hoitajalta Sheilasta. "Anteeksi mikä oli nimesi?" hoitaja kysyy. "Alex Moretz." vastaan. "Ikäsi ja henkilötunnuksesi?" hoitaja kyselee. "18 ja öööh... 11.1.99." Nainen näppäilee tietokoneelle ja vie minut sairaala huoneeseen. Hän tikkaa haavani ja saan mennä takaisin odottamaan jotain lääkäriä joka tulee sanomaan että Sheila on kuollut. En pysty menuetin hänet jo kerran enkä aijo enää toista kertaa.
-KUUSITUNTIAAIEMMIN-
Kohotin viini lasia äidin kanssa ja katsoin sivusilmällä kaunista tulevaa vaimoani ja aloitin puheen sanomalla "Hei kiitos kaikille kun pääsitte juhlistamaan minun ja ihanan tulevan vaimoni tosi rakkautta. Minä vaan rakastan häntä niin kamalasti. Jopen kiitos" ja kohotin viinilasini. Kävelin ihanan vaimoni luo joka jutteli vieraille. Liu'utin käteni hänen selkään ja tervehdin vieraita. "Hei pojat saanks mä lainata mun vaimoo?" kysyin. Vedin Sheilan kauemmas väkijoukosta ja hän sanoi "Tiiätkö me ei olla vielä laillisesti naimissa." Vedin Sheilan itseäni vasten ja sanoin "Ei mua välitä paskaakaan. Mä voisin ottaa sut tässä ja nyt." Hän hymyili ja suuteli minua. "Mä rakastan sua nyt ja aina." Hän sanoi. "Mäkin sua nyt ja tässä huomenna ja aina."
"Tahdotko sinä Alex Leondre Moretz ottaa tämän Sheila Destiny Stonen aviovaimoksesi ja rakastaa häntä vastoin-ja myötäkäymisissä aina kuolemaan saakka?" Pappi lausui. "Tahdon." vastasimme. Pujoitimme sormukset sormiimme ja suutelimme. Olimme naimisissa tuosta vain. Kuka voisi tietää että onnellisesta hetkestä voisi vain yhtäkkiä muuttua täydelliseksi katastrofiksi? Katastrofi alkoi pamauksella alttarin seinästä. Pommi veti mukanaan seinää ja ihmisiä. Kaikki lähellä alttaria lensivät kirkon toiselle puolelle. Eli siinä olisi minä, Sheila ja pappi.
En kuullut mitään vain pahaenteistä tirinää korvastani. Sellaista tirinää jos on lähellä pommia tai pamausta. Kamppailin jalkani kanssa. Päänsärkevää kipua säteili joka paikasta. Jalastani, päästäni, olkapäästäni ja niskastani. Nousen ylös kompuroiden etsimään rakastani. "Sheila!?" Huudan hänen nimeään. Ihmisiä lojuu lattialla kuin nukkeja. Näen veSheila.lattialla. Kumarrun herättelemään häntä. "Hei veikka herää jo!" Kun hän ei millään herää huudan äitiä. "Äiti!?" Vedän syvää henkeä. "Täällä, Alex!" Katson äitiä ja halaan tätä "Luojan kiitos et oot elossa." sanon helpottuneena. "Voi kulta samat sanat." hän suutelee poskeani. "Mun pitää löytää Sheila." sanon äidille. "Mene, mene." äiti sanoo. Lähden etsimään vaimoani. "Sheila?! Missä sä oot?" Edessäni on naisen eloton ruumis mahallaan. "Sheila?" kysyn itkuisena. Käännän naisen ruumiin selälleen ja se on Sheila. Hänen kasvonsa ovat veressä enkä tunne hänen pulssiaan. Pitelen häntä sylissäni "Pliis Sheila herää?" kyyneleet valuvat poskiltani. "Apua joku auttakaa!" huudan.
Kuka ikinä teki tämän minun vaimolleni saa kärsiä. Teen hänen elämästään yhtä helvettiä.
***
Nyt istun sairaalassa. Yksin ja orpona äitini kuoli. Eikä Sheila tiedä että hänen isänsä on kuollut. Kaikki on paskana. Tähän siyä on tultu. Hän on täällä minun takiani. Hänellä on parempi ilman minua.
