Tyttö ja Poika || VALMIS

23. I Need You

-KAKSI KUUKAUTTA TULEVAISUUTEEN-

Alexin nk.

Jep mietitte sinähän kuolit. En kuollut lavastin kuolemani. Miksikö?
Niinkun teen kaiken aina hänen vuokseen. Sheilan. Felix jeesasi minua. Vaihtoi ruumiit ja toi minut luokseen. En ole tehnyt muuta kun rikoksia ja ajatellut häntä. Hän pyörii ajatuksissani joka asia muistuttaa häntä. Musta hänen lempivärinsä, ostarit, kaupat, ravintolat, koulut, muut parit. Kaikki. Aivan kaikki.

Minulla ja Felixillä on tänään asioita Atlantassa. Jos törmään häneen juttu pamahtaisi käsiin. Hän on jatkanut elämäänsä. Hänellä voi olla jo poikaystävä, uusia kavereita ja uudet porukat.
Käsi laskeutui olkapäälleni ja kaunis nuori nainen alusvaatteissaan katsoi minua. Ei niin kaunis kuin Sheilani. En edes tiedä tämän naisen nimeä. En voi en halua. Hukun tähän tuskaan. En ole nukkunut kunnolla kahteen kuukauteen aika meni miettiessä kuinka hän voi. Olen kalpea ja silmänaluseni ovat tummat. Otan naista yhdellä kädellä lanteesta kiinni ja vedän hänet suudelmaan. Mutta sekin muistuttaa Sheilaa. Joten vetäydyn pois. Puren huultani ja suljen silmäni.

"Mikä on? Tätä on jatkunu jo viikkoja. Pliis kerro Alex." nainen kysyy.

Nostan katseeni vihaisena. Nouseseinäänja kävelen naista kohti puhisten. Nainen on peloissaan  perääntyy askel askeleelta ja osuu seinään. Nostan nyrkkini ja lyön seinään. Nainen on kauhuissaan. "Mistä tiedät nimeni?" kysyn huutaen nyrkki seinässä. Kun nainen ei vastaa alan käymään kärsimättömäksi. "Vastaa nyt saatanan huora!" karjun.
Nainen tärisee ja vastaa "Veljeni veljeni ke-kertoi. P-pliis älä älä satuta minua."
"Älä enää ikinä kutsu minua siksi."

Nainen nyökkää ja häipyy äkkiä. Huudan ja alan heittämään ja potkimaan tavaroita. Liu'n seinää pitkin alas ja painan pääni olkapäätäni vasten. Huudan ja itken. Olen joka päivä saanut tällaisia kohtauksia.

"Taasko tämä?" Felixin ääni kuuluu. Hän laskee ruoka ostoksensa pöydälle ja kumartuu lattialle viereeni. "Sä tapat ittes tätä tahtii. Huoria, viinaa ja pillereitä. Sä tiiät kenet sä haluut. Kuka voi parantaa tän." Felix katsoo ympärille asuntoon ja huokaisee "Huh pitäs siivota." Olen vielä maassa mutta lähdemme kohta Atlantaan. Menen huoneeseen ja pakkaan. Ottaessani hupparia kaapista taskusta tippuu taitettu paperi. Nostan sen ja avaan. Sydämeni särkyy samalla sekunnilla. Kuva minusta ja Sheilasta. Jossa suutelen hänen poskeaan. Hänellä on kanssa samanlainen kuva mutta siinä hän suutelee minua.

Matkalla kuuluu laulu. Meidän laulu. Se soi sinä iltana kun olimme juhlissa ja tanssimme. Kaikki muistuttaa hänestä.

Olemme Atlantan aukiolla puistossa jossa tapaamme ostajan. Mutta eräs henkilö vie huomioon. Kaunis tyttö.

Sheilan nk.

Olemme puistossa ja tänään pitkään aikaan hymyilin. Hän saa minut hymyilemään. Charlie niin komea. Hänen blondit hiuksensa ovat hurmaavat ja nuo silmät. Kuin Alexilla. Kuukausi sitten itkin tauotta. Mutta voin jo paremmin. Minulla on uusia frendejä ja Charlie. Istumme puiston penkillä ja nauramme Charlien vitsille. Miksi paloautot ovat punaisia? -No niin olisit sinäkin jos sun letkusta vedettäis.

Tori huutaa juosten jotain ja katson häneen päin. Juoksen häntä vastaan mutta huomaan tutut kasvot. Ensin huomaan Felixin olen menossa tervehtimään mutta Felixin takaa astuu tutummat kasvot ja tuo kroppa josta haaveilen joka ilta. Jalkani pettävät ja olen polvillani maassa huudan ja itken niinkuin hänen hautajaisissa. Hän kummittelee minua. Kuin olisin nähnyt aaveen.

Uudet kaverini kääntävät katseensa ja Torikin huomaa hänet. Hän nostaa minut ylös ja nojaudun häneen. Ja hän kääntää katseensa. Charlie ja muut tulevat vastaan "Sheila mikä on?" Käännyn ja kävelen häntä vastaan.

"Sheilan poikaystävä Alex kuoli pari kuukautta sitten. Minun kaverini myös. Ja tuo tuolla on Alex. Silmäni eivät valehtele. Se oikeasti on hän." Tori selittää.

Olemme kasvokkain ja se oikeasti on hän. Siirrän käteni hänen poskelleen. Ja itken en tie onko ne onnen kyyneleitä vai mutta hänkin itkee. Hän ottaa poskestani kiinni. "Ootko sä aave?" kysyn. Hän heiluttaa päätään. "Sori Alex mä en pysty tähän." Sanon ja juoksen itkien Charlien ja muiden ohi. Alex alkaa juosta perääni.

"Jätä mut rauhaan Alex. Mä pääsin susta yli jo kerran en aijo tehä sitä toista kertaa." Pysähdyin ja käännyin Alexiin päin "Tiiätkö sen tunteen kun sä itket joka päivä kokoajan ja sitä sun kyyneleet vaan kuivuu? Ku tuntuu et sä hukkuisit joka kerta toisensa jälkeen ja ajattelet päättäväs sun elämän. No tiiätkö?"
Lyön Alexia poskeen jonka jälkeen hyppään hänen syliin ja suutelen tätä. Tovin jälkeen hyppään pois.

"Hyvästi Alex." Asetan käteni hänen poskelleni.

Juoksen kotiin otan kaapistani Alexin hupparin ja meidän yhteisen kuvan. Tämä on liikaa. Käperryn sängylle huppari sylissäni niinkuin hautajaisten jälkeen ja joka päivä viimeiset kaksi kuukautta.

Uusi luku tulikin sitten aikasempaa.
Anteeksi taas tuota kuvaa koskien ku ei sitä vaan voi muokata ja sori ku toi huonolaatusuus tos kuvas.
Taas Leondree ja Charliee elii Barsii ne on ihanii. Ja vaihdoin Alexin toisen nimen jos ei haittaa. Eikun lukemaan.

×Bars and Melody- Not A Love Song×