Tyttö ja Poika || VALMIS

22. Free

Sheilan nk.

Nyt hän on paremmassa paikassa.Turvassa. Mitä tapahtui minne se kaikki rakkaus hävisi?

Katson taas peilikuvaani ja kasvoni ovat ilmettömät. Ne eivät kerro olenko surullinen ja tuskissani vai olenko menettänyt inhimillisyyteni en saa kyyneliä ulos. Ne tuupaavat tulemaan aina väärään aikaan.

Musta hautajaismekkoni on päälläni ja valkoiset pallokorvikset. Hiukseni kiharoilla. Alex sanoi että hän rakastaa hiuksiani.  

Istuimme sängyssä ja Alex nojasi minuun. Hän näki että hiukseni ovat kasvoillani joten hän pyyhkäisi ne korvani taakse sormellaan katsoen suoraan silmiini.

"Mitä sä tuijotat kokoajan?" kysyin.

"Sä oot vaan niin helvetin kaunis." Hän suuteli minua ja voi että kuinka rakastan tuota ihanaa jätkää. Hän on minun koko elämäni. Olen tosissani jos ikinä menetän hänet en kestäisi yhtäkään päivää ilman häntä.

***
Katsoin arkkua se oli tehty vankasta ruskeasta puusta tammesta kai. Siinä oli kultainen risti. Minun kultani kultainen risti. Siinä hän lepää. Arkun viereen on kaivettu syvä kuoppa. Pappi puhui ja ihmiset itkivät. Pappi pyysi minut puhumaan Alexista mitä hän merkitsi minulle. Mitä hän merkitsi minulle?

"Alex..." aloitin lauseeni "hän oli minun p-poikaystäväni j- ja rakastin häntä koko sydämmestäni. J-ja juuri meidän viimeisinä päivinä hän pyysi minua vaimokseen. Ja joo sitten hän meni kuolemaan." hymyilin kyynel silmässäni "Rakastin häntä. Rakastan häntä. Aina."

Jalkani pettivät ja kaaduin vain polvilleni maahan. Peitin kasvoi kädilläni ja huusin ja itkin. Itkuhuusin eikä sille näkynyt loppua. Kaikki katsoivat minua säälien. En kaipaa heidän sääliä.

Selim juoksi luokseni ja nosti minut ylös. Halasin häntä. Oi pliis olisipa Alex täällä.

Hautajaiset loppuivat ja huoneessani riisuin typerän mekon. Laitoin Alexin paidan päälle. Käperryin sängylle ja itkin itseni uneen. Herättyäni silmäni olivat kuivat ja kipeät.

Isä koputtaa oveen ja ilmoittaa että minulle on vieras. Äiti astelee huoneeseeni huolettomana. "Hei kuule kulta et voi torjua minua kokoajan." Heti kun hän näkee kyyneleeni hänen ilmeensä muuttui yhtäkkiä. "Kulta miksi itket? Mikä on hätänä?"  Katsoin häntä ankarasti ja sanoin "Eiks iskä kertonu. Alex kuoli mun poikaystävä se kuoli." Purskahdan itkuun ja upotan pääni tyynyyn. "Mee pois mä en tarvii sua vaan Alexin." Halusin vaipua maan alle ja toivoin että en ikinä olisi edes tarvannut Alexia. Olisin säästynyt tältäkin kivulta. Sattuu niin saatanasti.

Kun äiti ei suostu lähtemään nousen ylös ja huudan täydellä äänellä "Mee nyt vittu jo pois."

Huomaan äidin katsovan ilmoitus taululla kuvan jossa suutelen Alexia poskelle ja hän huomaa että minulla on Alexin paita päällä ja sitten hän lähtee. Upotan pääni taas tyynyyn ja itken.

Isä koputtaa oveeni taas ja astelee sisään. "Mitä nyt?" huudan pääni tyynyssä. Hän istuu viereeni ja nousen halaamaan häntä. "Isi se sattuu niin pirusti. Niinku mä hukkuisin joka kerta toisensa jälkeen." Isä silittää hiuksiani ja katsoo silmiini. "Mä tiedän kulta mä tiedän."

Ruoka ei maistu, en halua mennä ulos haluaisin vain itkeä sängylläni ja juoda viinaa. Kohta on synttärini mutta en tiedä pystynkö edes viettämään niitä en ilman Alexia.

Suljen silmäni väkisin kiinni mutta ne ovat liian kipeät. Laahustan peilin eteen kuin zombi ja näytän kamalalta. Silmäni ovat aivan punaiset kaikesta itkemisestä, en ole harjannut hiuksiani ja ne näyttävät aivan linnun pesältä, meikkini ovat valuneet ja en edes kiinnosta koska en enää jaksa. Vetäisinkö ranteeni auki vai hirttosilmukallako? Kumpikin niistä kuulostaa vapauttavalta en vain enää kestä tätä tuskaa. Nukahtelen vähän välin ja en saa häntä pois mielestäni. Aivoissani
soi laulu Hello darkness my old friend, I've come to talk to you again.

Suljen silmäni ja ajattelen häntä. Ajattelen että hän olisi juuri nyt vieressäni, suutelisi minua ja sanoisi että kaikki on kunnossa. Kuiskaisi kotvaani lauseita jotka saivat minut nauramaan, kertoisi joka aamu kuinka kaunis olen ja kuinka hän rakastaa minua.

Herään kuikaukseen joka kuuluu korvani juuresta "Huomenta unikeko. Saitko hyvin nukuttua? Rakastan sua, joten toin aamiaisen sänkyyn."

Hän on kaikki mitä rakastan mitä tarvitsen. Oli kaikkeni. Nyt hän on poissa ja haluan hänet takaisin. Ei ole reilua että hän meni ennen minua. Liian nuorena. En ikinä unohda häntä.

       "When he died, all things
         soft and beautiful and
         bright would be buried 
          with him."
        -Madeline Miller

Nyt ei oo tullu pitkää aikaa uutta osaa ku on ollut kiire mutta sain tänki sit valmiiks ku oon väsänny tätä jo viikon ja piti vaihtaa tähä siskon paskaa kännykkää joka on hidas ku rikoin omani xd
Jostai syystä tää kännykkä ei anna muokata tuota kuvaa niin pahoitteluni. Meillä alko just syysloma ni en tiiä millo tulee seuraava osa ku tää on vaan niin paska kännykkä ei snäppikää toimi. Mutta hyviä lukuhetkiä. Maailmanrauhaa ja kaikkea hyvää.

Toi biisi ei oo niin tähä teemaan kuuluva mutta se on ihana biisi. Ja noi komeet ihanat pojat. ❤ Nyt lukemaan.
Hyviä lomia niille joilla alkoi.
Ja pahoitteluni myös tästä lyhyestä ja paskasta luvusta.

×Bars and Melody- Thousand Years×