Anything for you

20.

"Mitä me tehdään?"

Katson Liamia hätääntyneenä ja nousen seisomaan.

"Entä jos se Carter on ovella? Sit se ampuu meidät ja me kuollaan. Ja mä en oo ehtinyt tekeen vielä mitään mun elämällä ja..."

"Ei mennä vielä niin pitkälle. Eihän se välttämättä ees oo Carter."

Oveen koputetaan jälleen. Painaudun seinää vasten ja tuijotan ovea pelokkaana. Lyön vaikka vetoa, että Carter tai kuka tahansa hänen kätyreistään saisi tuon oven helposti auki halutessaan. Ovi on tehty puusta ja se on kiinni kahdella saranalla, joten lihaksikas mies saisi sen helposti auki.

"Jos me ei kohta avata tota ovea, toi koputtaja varmaan repii sen saranoiltaan."

"Sä oot oikeessa. Tehdään niin, että mä avaan ton oven ja sä livahdat pakoon. Tai yrität ainakin. Jos se edes on Carter."

"Kiitti luottamuksesta. Ja mä en oo jättämässä sua tänne yksin."

Liam hymyilee minulle ja laittaa kätensä ovenkahvalle. Sitten hän vääntää lukon auki ja avaa oven.

"Siellähän te olette. Minä olen etsinyt teitä kaikkialta."

Oven takana seisoo Nicholas. Huokaisen helpotuksesta ja työnnyn Liamin ohi ulos vessasta.

"Miks sä et sanonut mitään? Thea oli ihan kuset housussa, kun se luuli, että Carter on ovella."

Että mitä?! Ei se kyllä ihan noin mennyt. Ja muistaakseni Liamkaan ei ollut ihan peloton.

"Sori nyt vaan, mutta mä olin meistä se rohkee. Sä suurin piirtein tutisit vessanpönttöä vasten."

Nicholas naurahtaa ja Liam mulkaisee minua, mutta naurahtaa hetken päästä myös itse.

"Olet siis kertonut Thealle Carterista."

Liam vilkaisee minua.

"Kyllä. Ei mulla oikein ollut muutakaan vaihtoehtoa, kun mä raahasin sen väkisin tonne vessaan. Mistä sä muuten tiesit etsiä meitä täältä?"

"Minä katsoin valvontakameroista, minne te suuntasitte Thean huoneelta eikä loppuja ollut vaikea päätellä. Minä tulin tänne heti Carterin lähdettyä."

Huomaan vasta siinä vaiheessa, että olemme yhteisessä tilassa kolmistaan. Carterista ei näy jälkeäkään.

"Okei. Mutta mitä me tehdään nyt? Voinko mä mennä takaisin mun huoneeseen vai pitääkö mun piiloutua johonkin? Mun mielestä järkevintä olis, että mä menisin vaan takaisin mun omaan huoneeseen, koska..."

"Joo Thea ei tuu tapahtuun. Se on liian lähellä Carterin huonetta."

"Miten niin Carterin huonetta? Onks sille nimetty joku oma huone täällä?"

Katson Liamia ja odotan vastausta. En voi käsittää, miksi Carterilla olisi oma huone yhtiöllä, koska hän ei ole yhtiön työntekijä. Ja mitä haittaa siitä olisi, että oma huoneeni on siinä vieressä? En kuitenkaan poistuisi muuta kuin vessaan ja syömään, joten suurella todennäköisyydellä en edes ikinä törmäisi Carteriin.

"Carter on käynyt täällä ennen kuin... no ennen kuin hän tapatti Lilyn, ja hän on aina yöpynyt samassa huoneessa, joka on samalla käytävällä oman huoneesi kanssa. Hänen mielestään siitä huoneesta näkee parhaiten 'Norjan luonnon kauneuden.'"

Liam pitää katseensa maassa ja Nicholas katsoo häntä myötätuntoisesti. Liamille on selvästikin raskasta puhua äitinsä kuolemasta, mikä on kyllä täysin ymmärrettävää.

En tiedä, miten itse toimisin hänen asemassaan. Vaikka en olekaan ollut tekemisissä vanhempieni kanssa enää moneen vuoteen, he ovat silti elossa. Vaikka samapa se kai olisi, vaikka he olisivatkin kuolleet. En kuitenkaan voisi tai edes haluaisi asua heidän luonaan. He ovat tehneet päätöksensä ja viina on heille selvästi minua tärkeämpää.