Anything for you

31.

"Mitä? Miten niin me ei olla täällä metsässä kaksin? Jos sä et jahdannut mua äsken niin, kuka se sitten oli?"

Nousen istumaan ja tällä kertaa Liam ei estä minua. Hän nousee istumaan viereeni.

"Mä en tiiä. Mutta me uskotaan Nicholaksen kanssa, että ne on joitain Carterin palkkaamia tyyppejä."

"Ne? Eli niitä on siis useampikin? Ja se kerrot tän mulle vasta nyt?"

Liam huokaisee ja virnistää omalla ärsyttävällä tavallaan.

"No sä et varsinaisesti antanut mulle tilaisuutta aikaisemmin."

Katson Liamia kulmat kohollaan. On hänelläkin otsaa.

"Mä näin sut äsken ensimmäistä kertaa melkein kuukauteen ja mä luulin, että sä oot kuollut, joten luonnollisesti mulla oli vähän kysyttävää. Mutta sä olisit voinut sanoa vaikka heti alkuun, että 'hei Thea, joku tyyppi muuten jahtaa sua ja sen takia me piilotellaan tässä sammaleen seassa.'"

Nousen seisomaan ja lähden kävelemään kohti mökkiä.

"Hei! Minne sä nyt oot menossa? Se tyyppi saattaa olla täällä vielä."

"Mä meen takaisin mökille. Sä voit jäädä mun puolesta istumaan sinne mättäiden keskelle, mutta jos joku Carterin palkkaama tyyppi juoksentelee täällä vapaana, sun ei ehkä kannata jäädä sinne."

Liam tuhahtaa ja juoksee sitten minut kiinni.

"Sä et oo muuten vieläkään vastannut mun kysymykseen."

"Aha. Mihin niistä?"

"No liittyen siihen naiseen, jonka kanssa sä oot elellyt täällä metsän keskellä ilmottamatta itsestäs ollenkaan."

"Sen naisen nimi on Rose ja en mä tarkotuksella elänyt täällä eristyksissä. Me ei voitu riskeerata sitä, että Carter löytäis meidät ja just nyt on saattanut käynyt niin."

Pidän pienen tauon ja kiihdytän hieman askeliani. Liam nopeuttaa myös tahtiaan pysyäkseen minun kanssa samassa tahdissa.

"Mun täytyy päästä Rosen luo. Se on sitä paitsi varmaan ihan suunniltaan huolesta mun takia."

"Miks se olis suunniltaan huolesta? Harvoin kukaan murehtii tuntemattomista ihmisistä, vaikka oliskin viettänyt muutaman viikon yhdessä metsän keskellä."

"No ehkä kaikki ei oo samanlaisia kuin sä."

"Auts. Mitä mä nyt oon sulle tehnyt ansaitakseni tällaista kohtelua osakseni?"

"Ooks sä ikinä aatellut, että ehkä kaikki, mitä muut ihmiset tekee, ei liity suhun? Ehkä tässä maailmassa on muitakin ihmisiä."

Liam pysäyttää minut ja jäämme seisomaan yhdessä keskelle metsäistä polkua.

"Hei Thea, mikä sulla nyt on? Et sä oo ennen noin nopeasti vetänyt hernettä nenään. Eiks tää tämmönen huulenheitto oo vähän niin kuin meidän välinen juttu?"

"Kolme viikkoa on pitkä aika tällaisissa olosuhteissa, Liam. Ja ihmiset muuttuu. Säkin voisit yrittää sitä."

Jatkan taas matkaa polkua pitkin. Nyt mökin pystyy jo erottamaan puiden lomasta. Liam lähtee myös perääni, mutta joutuu kävelemään takanani, koska polku ei ole tarpeeksi leveä kahdelle ihmiselle.

Kävelemme nopeasti sanomatta sanaakaan takaisin mökille. Juuri kuin olen avaamassa mökin oven, Rose riuhtaisee sen auki ja helpottuu silmin nähden huomatessaan, että minä seison oven takana.

"Thea! Mä olin niin huolissani susta! Mihin sä oikein katosit? Tää sun kaveri Nicholas kerto, että jotkut tyypit, jotka Carter on mahdollisesti palkannut, löysi tänne ja..."