10.

1.1K 45 3
                                    

Mitä juuri äsken tapahtui? Heittikö Nicholas minut yksin pimeään huoneeseen?

Koitan avata ovea, mutta se on lukossa. Nicholas todella lukitsi minut yksin pimeään huoneeseen. Todella kypsää käytöstä. Jos olisin tiennyt, että epätoivoinen pakoyritykseni, tai no oikeastaan hetken mielijohde, joka aiheutui typerästä tunnepurkauksesta, johtaisi tällaiseen tilanteeseen, olisin miettinyt hetken ennen kuin ryhdyin siihen. No ainahan sitä voi jälkeenpäin miettiä, mitä olisi tehnyt.

"Päästä minut ulos, senkin misogyyni!" En ole oikeastaan ihan varma, mitä se tarkoittaa, tai sanoinko sen edes oikein, mutta tuskin Nicholas edes kuuli minua. Hakkaan ovea nyrkilläni, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, joten luovutan aika pian.

Lysähdän lattialle istumaan. Siis miten minä aina saan hankittua itseni tällaisiin tilanteisiin. Jos vain pitäisin suuni kiinni, enkä löisi rikollispomoa niin ehkä tältä oltaisiin voitu välttyä. Miten minä voin oikeasti olla näin tyhmä?

Huokaisen syvään ja katson ympärilleni. Huoneessa ei ole lainkaan valoja, joten ainut valonlähde on oven alta, käytävältä, tuleva valo. Räpsyttelen silmiäni ja yritän nähdä jotain pimeässä huoneessa. Alan vähitellen erottamaan huonekalujen muotoja ja hahmotan huoneen koon paremmin. Taidan olla jonkinlaisessa varastossa. Huone on aika pieni. Se ehkä soveltuisi kokonsa perusteella makuuhuoneeksi, johon mahtuisi sängyn lisäksi pieni opiskelunurkkaus.

Miksi Nicholas toi minut juuri tähän huoneeseen? Oliko se vain sattumaa? Ehkä huone oli hyvän välimatkan päässä, ja Nicholas tiesi sen olevan tyhjillään. Tai sitten hän lähti kävelemään ilman päämäärää ja muisti sitten huoneen olemassaolon. No ei kai sillä ole väliä. Pysyn täällä lukkojen takana siitä huolimatta, kunnes Nicholas päättää, että osaan käyttäytyä.

Kuka hänkin luulee oikeasti olevansa? Kaiken sen jälkeen mitä hän on minulle tehnyt, hän päättää vielä lukita minut johonkin pieneen varastohuoneeseen.

Lyön seinää ikään kuin mielenosoitukseksi ja osun sattumalta valokatkaisijaan. Huoneeseen syttyy valot ja joudun hetken aikaa pitämään silmiäni raollaan, kunnes totun valoon.

Arvaukseni osui oikeaan. Istun huoneessa, joka on täynnä käyttämättömiä tuoleja. Tai oikeastaan koottavan sohvaryhmän osia, jotka näyttävät irrallaan pehmustetuilta jakkaroilta. Tunnistan tuolit alakerran aulan tuoleiksi, joita ihastelin kun pääsin pois sellistä. Tuolit on kääritty läpinäkyvään muoviin. Niitä ei varmaan tarvittu aulassa, joten ne tuotiin tänne säilöön. Huoneessa on tuolien lisäksi kasa erilaisia johtoja ja paljon pölyä. Huonetta ei ole siivottu varmaan yli vuoteen.

Jokin huoneen ylänurkassa kiinnittää huomioni. Nousen seisomaan ja kävelen toiseen päähän huonetta. Huoneen ylänurkassa, melkein katonrajassa on metallinen ritilikkö. Olen katsonut paljon elokuvia, joissa päähenkilö löytää seinästä metallisen ritilikön, joka johtaa tuuletuskanavaan. Voisiko tämä olla sellainen?

En yletä ritilikköön, joten raahaan yhden tuoleista ritilikön alapuolelle ja kapuan sen päälle. Avaan ritilikön, ja sen takaa paljastuu metallinen tuuletuskanavan sisäosa. Olin oikeassa! Ritilikkö johtaa tuuletuskanavaan.

Jos hakisin toisen tuolin, pystyisin kiipeämään ritilikön jättämästä aukosta putken sisälle ja voisin päästä putkea pitkin pakoon. Mutta minulla ei ole mitään hajua, minne putki, tai oikeastaan tuuletuskanava, johtaa ja sehän voi muuttaa suuntaansa milloin tahansa tai kaventua, jolloin en mahtuisi etenemään.

En halua jäädä tähän pieneen ja pölyiseen varastohuoneeseen, joten päätän koittaa hullua suunnitelmaani. Kapuan alas tuolin päältä ja haen toisen tuolin. Se on hieman ensimmäistä tuolia pienempi, joten saan sen kannettua helposti. Ja se myöskin sopii hyvin isomman tuolin päälle.

Anything for youWhere stories live. Discover now